Sunnuntai 19.11.2017Elisabet, Liisa, Eliisa, Elisa, Liisi, Elise

Burleskiarvio: Fanitaidetta ja perinteiden kumoamista

Huumori oli kantava voima Dynamon burleskitapahtumassa. Sigyn-salissa temaattinen fokus oli burleskin klassisessa kuvastossa ja konventioiden rikkomisessa.

Shoja Lak
Suomalaisen kulttuurin mammutit Kalevalasta Lordiin olivat läsnä Bettie Blackheartin ja Frank Doggensteinin Karelia-esityksessä.
Suomalaisen kulttuurin mammutit Kalevalasta Lordiin olivat läsnä Bettie Blackheartin ja Frank Doggensteinin Karelia-esityksessä.

Åburlesque: The Party by the River "Ajan virrassa".

Tapahtumat torstaina 17.8. Dynamossa ja lauantaina 19.8. Sigyn-salissa.

Burleskia on harjoitettu Suomessa jo kymmenen vuoden ajan, mutta erityisesti kehopositiivisuuden aikakaudella laji on noussut uudelleen parrasvaloihin. Tämä ei ole kummallista lajin filosofian kannalta; Lavalla näkee kaikenlaisia vartaloita, gender benderiä ja monialaisia seksuaalisuuteen, sukupuoleen, kehoon ja identiteettiin liittyviä kysymyksiä. Nykyisin suuremmissa kaupungeissa järjestetään klubeja kuukausittain. Turussa burleskia voi nähdä esimerkiksi Kabaree Kookos - sekä Hylätty Huvipuisto -tapahtumissa.

Burleskia voi pitää teatterillisena itseilmaisuna, viihteenä tai kehopoliittisena tekona. Lajin viehätys piilee sen monialaisuudessa. Burleski juontaa juurensa varieteeperinteestä, minkä vuoksi siinä yhdistyvät tänäkin päivänä useat taiteen ja kulttuurin osa-alueet. On esiintyjästä kiinni, millaisen cocktailin hän haluaa yleisölle kulloinkin tarjota: huumoria, yhteiskunnallisen kannanoton, jotakin groteskia – vai kaikkia näitä yhdessä! Turkulaisella kaksipäiväisellä The Party by the River -klubilla nähtiin muun muassa balettia, vatsatanssia ja pyrotekniikkaa.

Kotimaisen burleskin tekijät ovat löytäneet huumorista valttikorttinsa, joka oli kantavana voimana lähes jokaisessa ensimmäisen illan esityksessä. Kattauksessa korostui myös burleskille tyypillinen tapa viitata elokuva- ja tv-kulttuurin ikonisiin hahmoihin. Illan aloittanut Poppy Pelagian ja Basil Naughtyn duoesitys Phantom yhdisti Oopperan kummituksen, The Ghostbustersin sekä vihreät miehet.

Populaarikulttuurin ilmiöihin viittaavan burleskin voi nähdä myös eräänlaisena fanitaiteena. Fanitaiteen marginaalisuus sopii hyvin burleskiin, joka on myös toiminut pitkään ruohonjuuritasolla. Betty Bellevuen esityksen nimi Horny Hermione kuvaa ytimekkäästi esityksen Harry Potter -aiheisen sisällön. Myös Phantom liikkui nostalgian ja faniuden rajapinnoilla, tuoden kokonaisuuteen kuitenkin omaa tulkintaa ja tarinan kaarta yllättävine juonenkäänteineen.

Salomé Shangri-Lan Valkoinen peura ottaa kantaa naisen seksuaalisuuteen. Erik Blombergin ohjaama samanniminen kulttielokuva (1952) kertoo noitanaisen rakkaudesta ja kuvaa naisen halun vaarallisena. Esityksen rekisteri vaihtuu, kun shamanistinen musiikki muuttuu vaatteiden vähetessä Jaakko Laitisen & Väärä Rahan villiksi balkanrenkutukseksi, jossa Rovaniemi on rakkauden pääkaupunki.

Abstraktimpaa pohdintaa ja kommentointia televisio- ja virtuaalikulttuurista ilmensi Miss D'Wine, joka television henkenä kieltäytyy noudattamasta katsojan käskyjä ja murtautuu ulos pikseleiden ja harmaan laatikon kahleista. Samassa hengessä jatkoi myös Basil Naughty soolonumerossaan, joka humoristisella otteella konkretisoi ihmisen iänikuisen taistelun teknologiaa vastaan, tällä kertaa ihmisen näkökulmasta.

Kun Taiteiden yössä nähtiin pitkälti burleskin nousevia nimiä, lauantain päätapahtuma oli lastannut Sigyn-salin lavan ulkomaisilla ja kotimaisilla pitkän linjan artisteilla. Illan temaattinen fokus oli edellisestä poiketen enemmän burleskin klassisessa kuvastossa ja konventioiden rikkomisessa kuin huumorissa.

Perinteistä showtyttöestetiikkaa nähtiin ennen kaikkea kansainvälisten artistien esityksissä. Ruotsalaisen Fräulein Frauken Chica Boom -esitys pohjaa laulaja-näyttelijä Carmen Mirandan samannimiseen lauluun ja eteläamerikkalaiseen tunnelmaan. Lisää eksotiikkaa toi lavalle Pepper Sparkles menestyneellä Mata Hari -esityksellä, jossa artisti, taustaltaan vatsatanssija, pääsee elementtiinsä naisvakoojan tarinan kertojana.

Ruotsista oli myös Harley Queen, jonka Showgirl on Points oli huikean taidokas moniminuuttinen tanssi kärkitossuilla. Vain lattiatasossa tehdyt akrobaattiset liikkeet toivat artistille lyhyitä lepotaukoja. Harley riisui numeronsa aikana pelkästään hansikkaansa. Showgirl on Points on hyvä esimerkki siitä, kuinka eri taiteenlajeja yhdistellään luovasti ja riisuutuminen jää sivuseikaksi.

Illan todellisena vastavoimana perinteistä ammentaville esityksille oli Rhea Gone, joka venytti käsitystä kauneudesta Circus Fish -nimisellä numerolla. Esitys kurkotti kohti 1900-luvun alkuvuosikymmenien synkkää freak circus -estetiikkaa ja lähestyy näin ollen brittiläisen Aurora Galoren weirdo-tyyliä. Gonen esityksessä kauneuden rajat asetetaan uudelleen, kun hän esimerkiksi riisuu hanskojen sijasta tekokynnet hampaillaan ja sylkee ne pitkin lattiaa.

Sukupuolen ja seksuaalisuuden kirjo on nykyburleskin keskeisiä aiheita. Päätapahtumassa sukupuolirooleja kyseenalaistettiin duoesityksissä, mutta suoranaisia sukupuoli-identiteettiä pohtivia esityksiä oli vain muutama. Lähelle liippasi myös Gigi Pralinen keski-ikää ja naisten tiukkoja kauneusihanteita pohtiva Midlife Crisis, joka lähestyi naissukupuolta sosiaalisten paineiden ja ikääntymisen kautta.

Frank Doggenstein käsittelee esityksissään usein mieheyttä. Tällä kertaa hän toi lavalle väsyneen mafioson, joka työpäivän päätteeksi riisuu ja laskostaa vaatteensa nätisti ennen päivällistä. Taustalla soi laahaava torvisoittokunta. Doggensteinin esitysten suorasukaisuus ja konstailematon lavaliikehdintä laajentavat tapoja, joilla burleskia tehdään. Vähäeleisyydestä muodostuva lähes kaurismäkeläinen tunnelma värittää kokonaisuuden huumorilla.

Aivan päinvastaisen ilmapiirin lavalle toi yhdysvaltalainen boylesque-artisti Luminous Pariah, jonka asenne ja energia viimeistään sytytti Turun hieman jähmeän ja hitaasti reagoivan yleisön. Illan viimeinen esitys, identiteettispektaakkeli Closer, nosti sanan kehonkieli aivan uusiin ulottuvuuksiin. Karismaattinen Pariah sai ansaitusti tapahtumien raikuvimmat aplodit.

Marissa Mehr

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.