Maanantai 11.12.2017Taneli, Tatu, Daniel

Teatteriarvio: Kaikki tapahtunut on alati läsnä

Sakari Viika
Arktinen hysteria nostaa sukupolvien rinnalle sukupuolten jatkumot. Kuin Kataamäen Katja (Marja Salo), Harry Björkharryn (Timo Tuominen) lemmitty, tietäisi julkaisemattoman kohtalonsa. Taustalla edellinen sukupolvi (Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto).
Arktinen hysteria nostaa sukupolvien rinnalle sukupuolten jatkumot. Kuin Kataamäen Katja (Marja Salo), Harry Björkharryn (Timo Tuominen) lemmitty, tietäisi julkaisemattoman kohtalonsa. Taustalla edellinen sukupolvi (Tarja Heinula ja Taisto Reimaluoto).

Kansallisteatteri: Arktinen hysteria

Ohjaus Atro Kahiluoto, dramatisointi Juha-Pekka Hotinen ja Kahiluoto, dramaturgi Aina Bergroth, lavastus, projisoinnit ja puvut Reija Hirvikoski, kuvat ja videot Hirvikoski ja Pasi Ylirisku, valot Ville Virtanen, äänet Juhani Liimatainen, naamiointi Tuire Kerälä. Ensi-ilta Pienellä näyttämöllä 1.3.

”Tuli tällainen tilanne, joka johtui vain ihmisten keskinkertaisuudesta.”

Marko Tapion (1924–1973) Arktinen hysteria -romaanissa insinööri Harry Björkharry on peruuttamattoman valinnan edessä. Voimalaitostyömaan pato on murtumassa. Lakkoileva työläinen on puukottanut Harryn isän, työmaan omistajan.

Harry odottaa tilaamaansa puhelua äidilleen. Joko äiti rahoittaa maksamattomat palkat tai Harry pakottaa työväen töihin isänsä konepistoolilla.

Tämän 20 minuutin odotuksen aikana Harrysta pursuavat Suomen vaiheet itsenäisyyttä edeltävistä vuosista tarinan nykyhetkeen 1960-luvulle, hänen perheensä kautta koettuna.

Näin rakentuu neliosaiseksi tarkoitettu, kesken jäänyt Arktinen hysteria (1967–68), modernistinen, pessimismistä ja nihilismistä kritisoitu Tapion pääteos.

Sen näyttämösovituksella Kansallisteatterissa debytoivat ansiokkaasti kokeneet tekijät Atro Kahiluoto, Juha-Pekka Hotinen ja Reija Hirvikoski.

Hotisen ja Kahiluodon dramatisointi jäsentää kaiken kerran tapahtuneen läsnäolon ja isien tekojen kertautumisen romaania tiiviimmin kahden suvun, Björkharryjen ja epäselvien veritekojen heihin yhdistämien Kataamäkien kautta. Olennaisia käänteitä on yhdistelty ja kohdistettu keskeisille henkilöille.

Sivuhahmojen yhdistäminen virtaviivaistaa kaarta. Työmies Tukkimäen vähäinen hyödyntäminen harmittaa, vaikka ymmärrettävää kokonaisuudelle onkin.

Kirjan ensiosaa Vuoden 1939 ensilumi hyödynnetään runsaasti, toista osaa Sano todella rakastatko minua vain ydinajatukseltaan. Toinen puoliaika tarttuu hahmotelmiin julkaisematta jääneistä kolmannesta ja neljännestä osasta.

Esityksen simultaanius on runsaudessaan haastava. Välillä kohtausten fokus ja aikatasojen suhteet hakevat paikkaansa, samoin jännite Harryn palaamisesta vaihtoehtojensa äärelle.

Mutta mahdottoman komeasti esitys hyödyntää näyttämön mahdollisuuksia toiminnallistaen simultaanisuuden. Lavastuksen pyörre on keskeinen aikojen ja paikkojen jatkumolle. Yleisösuhde on paria notkahdusta lukuun ottamatta dynaaminen.

Erityisen hienoa on, miten aktiivisia toimijoita monimerkitykselliset esineet konfliktien jatkumona kulkevista veitsistä kapitalistin sikarisumun luovaan savukoneeseen ovat.

Näyttelijöiden kontakti horjuu ensi-illassa hetkittäin, mutta pääosin ensemble tekee erinomaista työtä. Timo Tuominen ruumiillistaa hienosti mylläri-isoisän ja opportunisti-isän jälkiä kulkevan keskiluokkaisen insinööri-Harryn paikkansa tunnustelun.

Sukupolvien rinnalle nousevat sukupuolten jatkumot. Naiset näkevät impulsiivisia miehiä laajemmalle. Kuin Marja Salon tyynen mystinen Kataamäen Katja tietäisi kohtalonsa, josta neljännen osan hahmotelmat vihjaavat. Katjaan kiteytyy Tapion ajatus kauneuden hetkellisestä läsnäolosta.

Esitys tunnistaa alkuperäisteoksen rehevän huumorin ja sen kautta näyttämöllistää Harryn ajatuksen ihmisen keskinkertaisuudesta. Vähemmän humoristinen on kysymys, onko ihmisestä nousemaan vastuuntuntoiseksi toimijaksi, ongelmien eskaloitumisen estämiseksi. Ja jos on, millaisin toimin?

Tätä kysyvät hahmot lukiessaan julkaisemattomia hahmotelmia siitä, mitä heille on kenties tapahtuva.

Jukka Kittilä

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.