Teatteriarvio: Musiikkiteatteria Provinssin tyyliin

Hannes Suominen
Maire (vas. Minna Määttälä), Vera (Kaisa Koivuniemi) ja Raija (Anniina Jokinen) ilahduttavat kuulijoitaan.
Maire (vas. Minna Määttälä), Vera (Kaisa Koivuniemi) ja Raija (Anniina Jokinen) ilahduttavat kuulijoitaan.

Teatteri Provinssi: Hymyillen.

Käsikirjoitus, ohjaus ja lavastussuunnittelu Arto Nieminen, musiikki ja laulujen valmennus Samuli Jokinen, valosuunnittelu ja tekniikka Vesa Manninen, puvustus Ritva Suominen, kampaukset Sarita Silvennoinen, maskeeraus Jasmin Ora, ensi-ilta 11.2.

Harmony Sisters perustettiin Kotkassa 1930-luvun puolivälissä. Kolmen siskoksen muodostama lauluyhtye esitti muun muassa kansainvälisiä iskelmiä ja amerikkalaista elokuvamusiikkia.

Modernisti mikrofoniin laulanut kolmikko oli suosittu kotimaassaan, mutta saavutti myös kansainvälistä menestystä.

Sota-aikana Harmony Sisters viihdytti muun muassa asemiesilloissa ja sotasairaaloissa. Sotien jälkeen sisarukset muuttivat Ruotsiin. Viimeisen kerran trio levytti yhdessä 1956.

Harmony Sisters on merkittävä osa suomalaista viihdemusiikin historiaa. Ei siis ole ihme että Veran (mezzosopraano), Mairen (altto) ja Raijan (sopraano) tarinaan on tartuttu nimenomaan Suomen satavuotisjuhlavuonna.

Samaan aikaan kun Lahden kaupunginteatterissa pyörii Elina Snickerin käsikirjoittama Harmony Sisters, Teatteri Provinssissa, Salossa sai ensi-iltansa Arto Niemisen käsikirjoittama ja ohjaama Hymyillen.

Niemisen teksti kuvaa sisarusten uran ja elämän käännekohtia jouhevasti episodeittain ja luo samalla ajankuvaa ympäröivän yhteiskunnan oloista. Tarinan keskiössä ovat kuitenkin sisarusten väliset suhteet.

Ainakin osittain harrastajapohjalta tehtyyn esitykseen ei varmasti ole helppoa löytää kolmea sopivilla äänillä ja ulkomuodoilla varustettua, laulutaitoista näyttelijää.

Kaisa Koivuniemi Verana, Minna Määttälä Mairena ja Anniina Jokinen Raijana ovat ulkoisesti viehättäviä ja tuovat myöskin selväpiirteisesti esiin sisarusten toisistaan eriävät luonteet. Stemmojen vähyys ja varovaiset tulkinnat kuitenkin tekevät lauluista vääjäämättä hiukan värittömiä.

Teatteri Provinssin esityksille tyypilliseen tapaan esityksen lavastus jää vaatimattomaksi ja näyttää epäsuhtaiselta runsaan epookkipuvustuksen rinnalla. Ilmeikkäät sivuhenkilöt onneksi tuovat mukavasti eloa ja väriä muutoin melko alastomaan näyttämötilaan.

Annina Karhu

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.