• SOJIKU IV Sansui–Soljuva kivi. Koreografia Niina Airaksinen, valot Antti Helminen, puvut Marjo Haapasalo, musiikki kooste. CatB. Konsepti ja ohjaus Yuzo Ishiyama, ääni Yuta Kumachi, valot Antti Helminen, puvut Marjo Haapasalo. Ensi-ilta 22.3. Manilla-teatterissa.

SOJIKU-nykytanssiteossarjan viimeinen kokonaisuus huipentuu sananmukaisesti korkealle. Illan kahden tanssiteoksen, Sansuin ja kantaesityksenä CatB:n liikekuvat tekevät väkevän vaikutuksen, joka tuntuu materiaalisena väreilynä katsojan ihon pinnalla asti.

Japanilais-suomalainen yhteistyö rakentuu ristivalotukselle, jossa koreografit Niina Airaksinen ja Yuzo Ishiyama tarkastelevat toistensa kulttuurien herättämiä mielikuvia.

Tämä lähtökohta tuo väistämättä teoksiin mukaan viehättävää vierautta, jotakin kummaa, joka antautuu selittämättömäksi ja avoimeksi niin, että teoksista syntyy varmasti yhtä monta tulkintaa kuin on katsojaakin.

Teokset eivät missään mielessä pyri rakentamaan mitään kansallista stereotypialuokittelua, vaan niiden konseptina on herkkyys ajattelussa ja ilmaisussa. Juuri siksi teokset saavat hienosti aikaan aktiivisen katsomisen prosessin.

Sansuin vimma

Sansuissa on selvemmin näkyvissä kansalliset motiivit kuin CatB:ssä. Samurai- ja geishakuvasto, japanilaiseen etnisyyteen liitetyn tyynen mielenhallinnan alainen räjähtävyys ja visuaaliset muodot ovat koettavissa ja jaettavissa.

Sansui-teoksen ensi-ilta oli viime vuonna, ja nyt uudelleen nähtynä teos tekee voimakkaamman vaikutuksen aivan kuin tanssijoiden energia olisi vapautunut vimmaisempaan tekemiseen.

Ensi-illassa tanssineen Maria Nurmelan paikalla tanssivan Airaksisen myötä teokseen tulee luonnollisesti erilaista virettä jo tanssijalaatujen erojen myötä. Jonna Aaltonen ja Elsa Heikkilä tekevät laadukasta työtä.

Urbaani basaari

Illan teosten erilaisuudesta huolimatta niissä on paljon vastaavuutta mentaalisella tasolla puhumattakaan toteutuksesta.

Antti Helmisen molempien teosten valosuunnittelu on vaikuttavaa. Kokonaisuudessaan näkymät perustuvat hämärään valoon, melkeinpä pimeyteen, joka saa huimia kontrasteja harkituilla kohdevaloilla. Valoseiniä, ympyröitä, kaistaleita käytetään harkitusti ja tyylitietoisesti.

Teosten äänisuunnittelu on erityisen antoisaa. Äänimaailma vyöryy päälle jopa tilallisena kokemuksena.

CatB:n yhtenä lähtökohtana on Eric S. Raymondin The Cathedral and the Bazaar –teos (1999), joka ainakin illan aluksi alustaneen Kai K. Kimpan mukaan näkyy esityksen koreografiassa.

Suomalainen GNU LINUX:han pohjaa avoimeen lähdekoodiin, joka rakentuu basaarin periaatteelle eli avoimelle, jaetulle yhteistyölle ja dialogille. Katedraali on puolestaan hierarkkisesti järjestynyt suljettu systeemi.

CatB:tä voikin katsoa näiden kahden tila- ja yhteistyömallin tarjoamien sosiaalisten suhteiden risteymänä. CatB:ssä neljä tanssijaa, Airaksisen ja Aaltosen lisäksi huikeat So Ueda ja Satsumi Fukai ilmentävät erilaisia urbaaniin estetiikkaan nojaavia kohtaamisia, jotka saavat välillä väkivaltaisiakin muotoja, välillä avoin dialogi löytyy ja valtasuhteet muuttuvat.

Liikkeessä saa näkyä tanssijoiden omaehtoinen kehonkieli tai vaikkapa automatisoitunut geometrisiin asetelmiin ja askeliin rakentuva toisto. Sekä Sansui että CatB ovat liikekuvastossaan kiehtovia kaikessa muuntuvaisuudessaan.