Spektaakkelimainen köyhien evankeliumi

Les Misérablesin joukkokohtauksissa on voimaa ja koskettavuutta.
Les Misérablesin joukkokohtauksissa on voimaa ja koskettavuutta.

•  Claude-Michel Schönberg ja Alain Boublil: Les Misérables, perustuu Victor Hugon samannimiseen romaaniin, ruotsinnos Ture Rangström, Åbo svenska teater, ohjaus Georg Malvius, kapellimestari Jussi Vahvaselkä, koreografia Igor Barberic, lavastus ja puvustus Ellen Cairns, valot Palle Palmé, äänet Tom Saetre ja Olli-Pekka Lepovuori, maskeeraus ja kampaukset Eeva Kinnunen, ensi-ilta 23.9. suuri näyttämö.

Turkulaisten teattereiden ensi-illoissa tapahtuu harvoin, että esityksen päätyttyä koko yleisö aplodeeraa seisaallaan. Georg Malviuksen ohjaama spektaakkelimainen Les Misérables liikutti katsojia vahvalla tarinallaan, koskettavalla musiikillaan ja erittäin ammattitaitoisella toteutuksellaan.

Victor Hugon (1802–1885) romaaniin Les Misérables (1862) (suom. Kurjat) perustuva Alain Boublilin kirjoittama ja Claude-Michel Schönbergin säveltämä musikaali esitettiin ensi kerran Pariisissa 1980, englanninkielisen ensi-iltansa se sai Lontoossa 1985.

Musikaalin suosiosta kertoo, että se on käännetty 21 eri kielelle, sitä on esitetty 42 maassa ja sen on nähnyt 55 miljoonaa ihmistä. Suomessa Kurjat esitettiin Helsingin kaupunginteatterissa 1999 suomeksi. Åbo svenska teater tuo musikaalin suomalaiselle näyttämölle ensimmäistä kertaa ruotsiksi.

Hugon Kurjia alettiin pian ilmestymisensä jälkeen kutsua ”Köyhien evankeliumiksi”. Romaanissaan Hugo on sekä yhteiskunnan vähäosaisten että vallankumouksellisten puolella. Yhteiskuntakriittisten aatteiden kautta romaani on yhtäältä kytköksissä realismiin, toisaalta siinä korostuvat tunteet, mielikuvitus, vapauden idea sekä yksilöllinen sankaruus, mikä liittää sen vahvasti myös romantiikkaan.

Les Misérablesin tarina sijoittuu 1800-luvun Ranskaan. Kuten musikaalin suosio osoittaa, se ei kuitenkaan ole historialliseen aikaansa sidottu. Musikaaliin on onnistuneesti tiivistetty kaikki jättiläisromaanin keskeiset ylihistorialliset teemat.

Koskettavaa melodraamaa

Musikaali on läpisävelletty ja -laulettu. Lajityypillisesti se kytkeytyy melodraamaan, jossa musiikin tarkoitus on tehostaa tunteita ja voimistaa katsojan samastumista tarinan henkilöihin. Musiikin lisäksi melodraaman keskeinen piirre on moraalinen paatos.

Tarinan päähenkilö on väärinymmärretty sankarihahmo – Jean Valjean (Alexander Lycke) – joka on samalla myös ihmisten armottomuuden uhri. Melodramaattinen tarina huipentuu siihen, miten katsojalle näytetään piinatun sankarin todellinen moraalinen arvo.

Melodraamassa on olennaista suhde aikaan; surraan sellaista, mikä on lopullisesti menetetty. Esimerkiksi Valjean ei koskaan pääse eroon kerran saamastaan vangin merkistä, se erottaa hänet peruuttamattomasti vankeutta edeltävästä viattomuuden ajasta. Köyhä Fantine (Thérèse Karlsson) puolestaan on sidottu äidin huoleen lapsestaan, hänellä ei ole enää paluuta nuoruuden huolettomuuteen, jolloin kaikki mahdollisuudet vielä olivat avoinna.

Les Misérablesissa kaikki keskeiset henkilöt ovat merkityksellisiä edustamansa teeman kautta, eivät monimutkaisina, psykologisina ihmisinä. Melodraaman hengessä hahmot ovat pikemmin stereotyyppejä, jotka edustavat tietynlaisia moraalisia hyveitä tai paheita. Esimerkiksi piispa, joka antaa hopeita varastaneelle Valjeanille varastettujen hopeiden lisäksi vielä kynttilänjalatkin edustaa lähimmäisenrakkautta puhtaimmillaan.

Poliisitarkastaja Javert (Sören Lillkung) puolestaan edustaa inhimillistä rajoittuneisuutta ja armottomuutta. Hän on tunnollinen Ranskan lain puolustaja. Tarinan edetessä Javert ymmärtää, että on olemassa myös Jumalan laki, joka voi olla ristiriidassa ihmisen lain kanssa. Hänen pakkomielteensä jahdata Valjeania koituu lopulta hänen omaksi tuhokseen.

Melodraamaan kuuluu usein ripaus komiikkaa, jonka tarkoitus on korostaa muutoin vakavaa ja paatoksellista tarinaa. Les Misérablesissa koomisia hahmoja edustavat herkullisen törkyiset ja totaalisesti vailla omaatuntoa olevat herra ja rouva Thénardier (Joachim Thibblin ja Daniela Franzell), jotka saavat yleisön nauramaan ja aplodeeraamaan villisti.

Ammattitaitoinen toteutus

Niin pääosien esittäjät, energinen ensemble, ihastuttavat lapsinäyttelijät kuin Jussi Vahvaselän johtama orkesteri tekevät erittäin ammattitaitoista musiikkiteatteria.

Ellen Cairnsin luomassa skenografisessa ilmeessä on maalauksellinen tunnelma. Näyttämökuva on viehättävästi kehystetty kultaisilla raameilla, jotka tulevat esiin tietyssä valaistuksessa. Näyttämökuvaa hallitsee keskellä kasvava suuri lehdetön puu. Jykevät seinät ja muurit vinksottavat kallellaan.

Siirreltävien elementtien ja erisävyisten valaistusten avulla näyttämölle rakentuu eritunnelmaisia sisä- ja ulkotiloja. Pidin erityisesti yksityiskohtia pursuavasta barrikadista. Runsas ja näyttävä puvustus loihtii näyttämölle värikkään hahmogallerian, kertoo kunkin hahmon sosiaalisesta asemasta ja luo uskottavasti ajankuvaa.

Åbo svenska teaterin esitys on virkistävä tuulahdus perinteisen draamallisen musiikkiteatterin maailmasta. Hugon arkkityyppisten hahmojen edustamat yleisinhimilliset teemat eivät kaipaa pintapuolista päivitystä, vaan koskettavat sellaisinaan, yhtäältä tavattoman tosina ja toisaalta sadunhohteisina.

ANNINA KARHU

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.