Sunnuntai 24.6.2018Johannes, Juhani, Juha, Juho, Jukka, Janne, Jussi, Jani, Juhana

Vainossa on todellisen rynnistyksen makua

TS/Erni Tuum<br />Markon (Osku Haavisto, vas.) ja Maaritin (Kirsi Tarvainen, oik.) konfliktista tulee koko yhteisön asia.
TS/Erni Tuum
Markon (Osku Haavisto, vas.) ja Maaritin (Kirsi Tarvainen, oik.) konfliktista tulee koko yhteisön asia.

Turun kaupunginteatterin ja Tehdasteatterin yhteinen Teatterirynnistys ehti tiistaina kolmanteen ensi-iltaansa, ja nyt mukana olikin todellisen rynnistyksen makua. Janne Saarakkalan ohjaama Vaino vastaa mainiosti niihin tavoitteisiin, jotka kaupunginteatterin 60-vuotisjuhlatapahtumalle on asetettu.

Rynnistyksen ensisijaisena motiivina on löytää uusia näkökulmia teatterin tekemiseen ja tuottaa epäkonventionaalisella tavalla esityksiä, jotka antavat uutta pohdittavaa teatterinkatsojille. Janne Saarakkalaa sopivampaa ohjaaja tuskin voisi kuvitella tähän tarkoitukseen, sillä hän kuuluu Todellisuuden tutkimuskeskus -nimiseen teatteriryhmään, jonka toiminnalle on ominaista taiteellinen tutkimus, uusien muotojen etsiminen, keskustelun herättäminen ja totuuksina annettujen asioiden kyseenalaistaminen.

Ei sivullisia vaan osallisia

Saarakkalan piti alunperin ohjata Arthur Millerin näytelmä Noitavaino , joka perustuu 1600-luvun lopulla sattuneisiin tositapahtumiin ja otti kantaa kirjoittamisajankohdan, 1950-luvun Yhdysvaltojen kommunismivainoihin. Millerin näytelmän sijaan Saarakkala lähti työryhmineen pohtimaan, keitä Suomessa ja Turussa 2000-luvulla vainotaan ja miksi.

Pohjustusta haettiin poliisin, sosiaalitoimiston työntekijän, maahanmuuttajien, kulmabaarin asiakkaiden sekä kahden kaupunginvaltuutetun, Olavi Mäenpään ja Roda Hassanin, haastatteluista sekä käräjäoikeuden istunnoista. Näytelmätekstiä tuotettiin koko työryhmän voimin keskustelemalla ja improvisoimalla. Lähtökohtana on suomalaisen vainon yleisin muoto eli ex-puolison uhkailu sekä maahanmuuttajakysymys.

Sama yhteisöllinen ja osallistuva ote, joka oli ominaista tekovaiheessa, jatkuu esitystilanteissa; eiväthän katsojatkaan ole näissä asioissa sivullisia vaan osallisia. Esitys on muodoltaan kansantuomioistuimen istunto, joka käydään hauskasti saunan lauteilla ja jossa valamiehistönä oleva yleisö pääsee/joutuu ottamaan kantaa äänestämällä.

Näytelmän loppu riippuu kulloisesta yleisöstä sekä viimeisen sanan sanovasta tuomarista, joka vaihtuu joka ilta. Ylimpää tuomiovaltaa käyttää aina joku eläkkeellä oleva turkulainen, keskiviikkona vuorossa oli Aiju von Schöneman.

Kriittinen katse suomalaisuuteen

Aluksi näyttää siltä, että valamiehistö joutuu ottamaan kantaa Markon ja Maaritin kariutuneen avioliiton jälkeisiin ongelmiin kuten lähestymiskieltoon, pahoinpitelyyn ja huoltajuuskiistaan. Ne ovat kuitenkin vain osa problematiikkaa, joka mutkistuu, kun selviää, että Maarit on kääntynyt islamin uskoon ja avioitunut somalin kanssa.

Tämän jälkeen syytteet eivät koskekaan enää parisuhdetta vaan maanpetturuutta ja lapsen heitteillejättöä, ja ruodittaviksi tulevat viime kädessä suomalaiset arvot.

Saattoi olla pelkkä sattuma, että ensi-ilta osui Aleksis Kiven päivään, mutta mielelläni pidän sitä tietoisena valintana. Kiven ajoista Suomi on muuttunut paljon, ja Vaino tarkastelee kriittisesti, miltä korostettu suomalaisuus nykyisessä monikulttuurisessa maailmassa näyttää.

Perinteinen suomalainen kuvasto - kuten sauna, maripaidat ja karvalakkilähetystö - on vahvasti esityksessä läsnä. S amoin sellaiset käsitteet kuin koti, uskonto ja isänmaa, korruptoimattomuus ja moraali, mutta niiden yksiselitteisyys kyseenalaistetaan. Esitys näyttää oivaltavasti, miten kiihkosuomalaiselle ennakkoluuloisuus on viisasta varovaisuutta ja järkevää rajojen asettamista ja suvaitsevaisuus sitä, että "omassa mökissään saa uskoa ihan mitä lystää kunhan kuuluu kirkkoon ja pitää mölyt mahassaan".

Vierasperäisiä nimiä fundamentalistifennomaani ei edes halua opetella, ja islamin uskoon kääntynyt suomalaisnainen ei voi olla muuta kuin mielenterveydeltään epävakaa.

Tärkeä peili

Tällaisen peilin asettaminen yleisön eteen on erittäin tervetullutta, mutta äänestyspäätöksen tekemisen olisi voinut tehdä katsojille vaikeammaksikin; nyt sympatiat ovat selvästi Maaritin puolella. Tähän saattaa vaikuttaa myös se, että Maaritia näyttelee vahvasti ja omaan asiaansa täydellisesti uskoen Kirsi Tarvainen. Osku Haavisto tekee hyvän roolityön Markona mutta on kuitenkin kaiken aikaa heikompi lenkki, reppana.

Markon asiaa ajaa syyttäjä Järvinen, josta ilmaisuvoimainen Ulla Reinikainen piirtää todellisen herkkupalan. Piintyneisiin ennakkoluuloihin puheensa perustava syyttäjä on kuitenkin hänkin heikoilla asiallisesti argumentoivan puolustusasianajaja Järvisen rinnalla, jota Outi Condit näyttelee vakuuttavasti.

Joona Lindberg veikeilevänä oikeuden puheenjohtajana sekoittaa pakkaa mukavasti, mutta Lindbergin näyttelemiseen kaipaan jo pikkuhiljaa uusia ulottuvuuksia. Kaltun Hassanin esittämän todistajan Sahra Cadbille Xasanin kautta annetaan puheenvuoro kauniisti myös oikealle maahanmuuttajalle.

Kaikkinensa Vaino on ajankohtainen ja tärkeä puheenvuoro ja myös esityksenä kiinnostavaa ja jopa hauskaa katsottavaa.

IRMELI HAAPANEN

• Janne Saarakkala - Laura Mannila - Outi Condit: Vaino . Turun kaupunginteatteri ja Tehdasteatteri, ohjaus Janne Saarakkala, lavastus Jani Uljas, puvut Tuomas Lampinen, valot Petri Suominen, äänet Antti Helminen, naamiointi Saara Rekola. Kantaesitys 10.10. Tehdasteatterissa.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.