Sunnuntai 24.6.2018Johannes, Juhani, Juha, Juho, Jukka, Janne, Jussi, Jani, Juhana

Medium-tulinen Töpöhäntä

TS/Jenni Hakala<br />Pulla (Veera Alanen) ja Pilli ( Jenni Moilanen) ovat Kaarina-Teatterin Töpöhäntä-näytelmän sympaattisimmat hahmot.
TS/Jenni Hakala
Pulla (Veera Alanen) ja Pilli ( Jenni Moilanen) ovat Kaarina-Teatterin Töpöhäntä-näytelmän sympaattisimmat hahmot.

Eteläamerikkalainen kujanpätkä vilisee tulisieluisia katukissoja. Pahvilaatikoiden ympäröimää reviiriä hallitsee kolli, jolla on kaksi hännystelijää. Tälle Felix-kujalle muuttaa uusi kissa, joka ei ole kuin muut. Hänellä ei ole häntää, hänellä on vain töpö.

Ruotsalaisen Gösta Knutssonin kirjoista tutut upsalalaiset kissimirrit, Monni ja Pekka Töpöhäntä etunenässä, ovat pakanneet kermansa ja silakkansa ja muuttaneet etelän aurinkoon. Ohjaaja Jenni Hakala on muokannut Knutssonin tarinasta Kaarina-Teatterille eteläamerikkalaisen version, jonka nimi on osuvasti Señor Pekka del Töpöhäntä .

Jouni Oksalan säveltämien tangokappaleiden siivittämänä etenevä näytelmä on suunnattu perheen nuorimmille - hyvässä ja pahassa. Esitys on kyllä visuaalisesti raikas, ja näyttelijät huokuvat positiivista energiaa, mutta tulkinnassa on hämärtynyt Töpöhäntä -kirjojen perimmäinen aihepiiri: pienemmän ja heikomman kiusaaminen.

Kaarinalaisen esiintyjäkaartin ikähaitari kulkee kymmenenvuotiaasta melkein viisikymppiseen, ja näyttämöllä nähdään muutama erinomainen roolisuoritus. Hakalan, joka tunnetaan paremmin Linnateatterin näyttelijänä, tarkassa henkilöohjauksessa parhaista suorituksista vastaavat nuorimmat esiintyjät.

Monnin (Ari Hämäläinen) kätyreitä Pilliä ja Pullaa näyttelevät Jenni Moilanen ja Veera Alanen revittelevät rooleissaan valloittavasti ja hämmästyttävän tarkasti. Esityksen hulvattomimman sisääntulon tekee kuitenkin nuori Milla Hakala, joka kotkottelee ympäriinsä Kana-hahmona.

Vanhemmista esiintyjistä varsinkin hömelöä Rauhaa näyttelevä Anne Höglund ja Pekan (Valtteri Alanen) melkein-tyttöystävää esittävä Emma Virta onnistuvat kisurooleissaan.

Esityksen teemalliset ongelmat syntyvät tarinan pääpukareiden Pekan ja Monnin suhteen erikoisesta painotuksesta. Erinomaista ideaa roolittaa pahis vanhemmalle näyttelijälle ja Pekan rooli 12- vuotiaalle ei viedä loppuun asti. Monni ei ole läheskään tarpeeksi ilkeä, eikä Pekka ole missään vaiheessa oikeassa pulassa. Kun vielä pikkukiusaajat Pilli ja Pulla ovat näyttämön sympaattisimmat hahmot, katsojan on vaikea asettua kunnolla Pekan puolelle.

Sama temaattinen epämääräisyys vaivaa tapahtumapaikan siirtoa latinalaiseen Amerikkaan. Värikästä puvustusta - eriväriset hännät ovat hauska yksityiskohta - ja tulista musiikkia lukuun ottamatta paikan vaihtoa ei motivoida ollenkaan, ja uuden miljöön käytössä on hukattu monia mahdollisuuksia. Esimerkiksi mielleyhtymiä samanlaisilla kaduilla eläviin katulapsiin ei edes raapaista.

Kaarina-Teatterin Töpöhännän vahvuus ja heikkous on sen keveys. Perheen nuorimmille suunnattu esitys miellyttää varmasti lapsikatsojia, mutta pitäisi lastennäytelmällä olla jotain sanottavaakin.

TONI LEHTINEN

• Gösta Knutsson: Señor Pekka del Töpöhäntä. Kaarina-Teatteri, ohjaus Jenni Hakala, musiikki Jouni Oksala. Ensi-ilta 3.3.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.