Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Turun kaupunginteatteri: Pyhä keikka

Kun musikaalin lähtökohtana ovat Heikki Harman eli Hectorin laulut, ei vaadita paljon ennustajanlahjoja, jos arvaa, että katsomo täyttyy pelkästään tästä syystä. Kun perjantaina ensi-iltansa saanut Pyhä keikka on vielä sujuvasti etenevää helppoa katsottavaa, moni pikkujouluporukka löytää epäilemättä tiensä Turun kaupunginteatteriin.

Ohjaaja Tiina Brännare sanoi ennakkoon, että hän olisi ohjannut vaikka puhelinluettelon, kunhan välissä on Hectorin musiikkia. Vaikka sen ympärille on kirjoitettu kokonainen näytelmä, biisit ovat esityksen painavinta antia.

Esityksessä kuullaan lähes 30 biisiä, jotka kattavat Hectorin tuotannon 1970-luvulta näihin päiviin. Mukana on niin yhteiskuntakriittistä materiaalia (mm. Ei mittään, Tuntematon sotilas, Sarjakuvarock, Kadonneet lapset ), rakkauslauluja ( Jos sä tahdot niin, Olen nielaissut kuun ) kuin humorististakin tuotantoa ( Takataan roos, Viikonloppusammakko ).

Ei isoja yllätyksiä

Pentti Järvisen ja Ilpo Tuomarilan kirjoittama näytelmä toimii lähinnä kehyskertomuksena biiseille, etenkin ensimmäisellä jaksolla, joka muistuttaa kuvitettua jukeboksia. Toisella puoliskolla lauluja on vähemmän, ja tekstille tulee enemmän tilaa.

Mitään järisyttävää uutta näytelmä ei tarjoa. Tarinana Pyhä keikka on ennalta-arvattavaa juoksutusta nuoren miehen matkasta pop-maailman nousuissa ja laskuissa.

Juoni etenee tähän malliin: irtiotto vanhemmista, hapuilua bändin kanssa, menestystä ja sekoilua viinan, naisten ja huumeiden kanssa, loppuunpalamista ja mielisairaalaa, pohjalta ponnistamista uuteen, aiempaa suurempaan menestykseen, hyväksikäytetyksi tulemista, vääryyksien paljastumista ja lopulta näkemyksen löytymistä omasta tehtävästään juuri ennen väkivaltaista loppua.

Pääosaa Hannu "Musti" Mustosta esittävän Tatu Siivosen karisman ansiota on, että kokonaisuudessa säilyy jännite.

Ajankuva 1970-luvusta

Pyhä keikka on myös rakkaustarina, tosin aika pinnallinen, sekä ajankuva 1970-luvusta sodanjälkeisen sukupolven silmin nähtynä. Sodan traumat näkyvät vielä vanhemmissa, mutta oma kosketuskohta niihin puuttuu; mennyt halutaan unohtaa ja silmissä siintävät unelmat paremmasta elämästä ja vapaudesta. Mutta kuten tunnettua, jokaiselle aikakaudelle on varattuna omat traumansa, ja vain etsiminen on ikuista.

Katsaus menneeseen on aina yritys selittää nykyisyyttä, ja siksi Pyhä keikka onkin antoisimmillaan juuri ajankuvana, jonka ulkoiset merkit Matti Seppänen on koonnut mainiosti näkyviin puvustuksessa.

Liiallista alleviivausta

Hectorin biiseistä saisi rakennettua monenlaisten tarinoiden kaaria. Pyhän keikan puitteet luodaan ensimmäisenä kuultavasta Nuorallatanssijasta : elämä on tasapainoilua.

Työttömän arkkiviisu Ei mittään on istutettu Mustin vanhempien suuhun, Seinästä seinään hylätyksi tulleelle tyttöystävälle, Ake, Make, Pera ja mä nuoruuden ystäville, Olen nielaissut kuun rakkaudenhetkiin ja niin edelleen.

Laulut ja tarinat loksahtavat liiankin helposti kohdalleen, jolloin ne alleviivaavat toisiaan. Positiivisesti minut yllätti korniudessaan herätyssaarnaaja Saaren (Pertti Koivula) ensiesittäytyminen, kun tämä laskeutuu korkeita portaita laulaen Imet piipustasi taivaat -kappaletta.

Tämänkin kohtauksen ongelma on kuitenkin osoittelevuudessa. Loppunäytelmän kannalta olisi ollut kiinnostavampaa, jos Saaresta ei olisi heti alkuunsa piirretty irvokasta ja ketkua hahmoa.

Myös koreografia on usein pelkkää laulujen kuvittamista. Mukaan mahtuu kuitenkin kohtauksia, joissa tanssi avaa uusia näkymiä kuten Jos sä tahdot niin -laulun aikana laatikoissa nähtävät rakastavaiset kukin omanlaisissaan tärkeissä hetkissä tai Jäävalssin balettitossuilla tanssivat sairaanhoitajat.

Laulun voimaa

Pyhä keikka ei esittele huikeita luonnerooleja, mutta näyttelijäntyö on tasapainoista ja valittuun tyylilajiin istuvaa.

Musti on ainoa, joka käy läpi jonkinlaisen kehityskaaren, mutta siihenkään ei syvennytä. Tatu Siivonen vie Mustinsa erilaisiin, nopeasti vaihtuviin tilanteisiin johdonmukaisesti ja perustellusti ja saa kliseiseen roolihenkilöön jopa uskottavuutta.

Muista näyttelijöistä Daniela Fogelholm Mustin ihailijana saa parhaiten sävyjä irti ohuesta roolistaan.

Terhi Suorlahdella on vaikea työ tehdä uskottavaksi Mustia rakastava Kylli, joka hurahtaa Saaren saarnoihin. Kun Suorlahdelle annetaan mahdollisuus pysähtyä ja keskittyä tunnelmaan, Kylli herää eloon herkkänä ja pyyteettömänä.

Kaisa Mattila julkisuushakuisena missinä, Miska Kaukonen, Mika Kujala ja Juha-Pekka Mikkola Mustin nuoruudenystävinä sekä Riitta Selin sekä Mustin äitinä että sairaanhoitajana ja toimittajana ovat kaikki sujuvia ja osuvia tyyppejä.

Isän roolissa olisi saattanut olla potentiaalia syventää näytelmää, mutta Petri Rajala ei pääse oikein jankkausta pidemmälle.

Näyttelijöiden nuori kaarti on kokonaisuudessaan energisesti mukana ja laulaa upeasti Ismo Laakson onnistuneita laulusovituksia.

Erityistä poweria on Siivosen, Kaukosen, Kujalan ja Mikkolan yhteisesityksissä kuten ensimmäisen jakson lopulla kuultavassa ja ajankuvan kiteyttävässä Kadonneet lapset -biisissä sekä Siivosen ja Suorlahden rakkausduetoissa.

IRMELI HAAPANEN

• Pentti Järvinen - Ilpo Tuomarila: Pyhä keikka , musiikki ja lyriikka Hector. Turun kaupunginteatteri, ohjaus ja koreografia Tiina Brännare, musiikin sovitus ja kapellimestari Ismo Laakso, lavastus Jani Uljas, pukusuunnittelu Matti Seppänen, valosuunnittelu Jukka Kyllönen, äänisuunnittelu Mika Hiltunen ja Jari Tengström, naamioinnin suunnittelu Heli Lindholm. Kantaesitys päänäyttämöllä 17.9.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.