Sunnuntai 20.8.2017Samuli, Sami, Samuel, Samu

Kaarina-teatterin Café Terminal

Kieltolaista keskusteltiin Yhdysvalloissa jo paljon ennen sen liittovaltiollista toteuttamista. Kuvitteellisessa Spoon Riverin kaupungissa se lienee ollut voimassa jo vuonna 1915, koska tuolloin ilmestyi kaupungin asukkaista kertova antologia. Tällä teoksellaan Edgar Lee Masters putkahti maailmanmaineeseen.

Spoon Riverin asukkaat muistelevat elämäänsä ja varsinkin kuolemaansa näytelmässä Cafe Terminal.

Kaarina-teatterin vallan eläväinen esitys on sijoitettu salakapakkaan, jossa kuolleet imevät kolmesti kirkastettua.

Käsikirjoituksesta ja ohjauksesta vastaa Mikko Rantanen. Hänen näkemyksensä Spoon Riverin kohtaloista on sisäisesti looginen. Näytelmänä Cafe Terminal on yhdistelmä elämänmakua ja asioiden ytimiin kaivautumista, pienien tarinoiden dialogia. Näytelmien aina kaipaamaa vastavoimaa ja rosoisuutta haetaan ja ennen muuta löydetään välilauluista, joiden valinnasta ohjaajaa on syytä onnitella.

Erityisesti Jacques Brelin kaksi laulua, Porvarit ja Hautajaistango , sekä Kurt Weillin Barbara-song räjäyttävät niin sanoakseni pankin.

Taivaallinen enkelikuoro

Kaarina-teatterin kahdeksan näyttelijää toivat ensi-iltaan täysin valmiin ja eheän esityksen. Osoittaa koko työryhmältä oivaa sitoutumista harrastukseen, että erinomaiset konkarinäyttelijät eivät kyenneet varastamaan näyttämöä tuoreemmilta kasvoilta.

Itse asiassa ensi kertaa lavalla näkemäni Marja-Leena Venho on omalla valovoimallaan lähes toteuttamassa tämän tempun. Venho häikäisee laulutulkinnoillaan, joissa näkemys yhdistyy taidokkaaseen tekniseen osaamiseen.

Henkilöohjaajanakin Rantanen tekee siis vakuuttavaa jälkeä. Koreografiasta vastaava Mervi Keskinen käy pääohjaajan jalanjäljissä. Tanssit ovat salakapakkaan juuri sopivia: Helena ja Henna Virtanen tanssivat charlestoninsa eroottisen tenhovasti, ja kun sisarukset vielä tukevat enkelikuorona soololaulajia, tunnelma katsomossa kasvaa koko esityksen ajan.

Arvo Turtiaisen suomentamissa säkeissä on Spoon Riverin tapahtumia myötäilevä maanläheinen henki: "Särkynyt peili ei heijasta kuvia ja se on viisauden hiljaisuutta."

Cafe Terminalissa kuullaan myös varta vasten sävellettyjä Martti Lapin lauluja, jotka tekijä itse esittää.

ERKKI KANERVA

• Edgar Lee Masters: Cafe Terminal , suomentanut Arvo Turtiainen, näytelmäksi kirjoittanut Mikko Rantanen. Kaarina-teatteri, ohjaus Mikko Rantanen, koreografia Mervi Keskinen, puvustus Sirpa Niemelä, lavastus työryhmä.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.