• Paavali Jumppasen Beethoven-sarjan toinen konsertti Sigyn-salissa 29.11. Pianosonaatit op. 7 ja op. 10.

Sigyn-saliin saapuneilla kuulijoilla oli taas harvinainen tilaisuus kuulla erinomaisia esityksiä Beethovenin pianosonaateista. Paavali Jumppasen sonaatti-sarjan toinen osa sisälsi neljä sonaattia opuksista 7 ja 10. Esitykset olivat alusta loppuun oivaltavan musikaalisia ja intensiivisiä.

Jumppanen tuntuu olevan kotonaan Beethovenin modernin pianotekstuurin parissa. Artikulaatio on tarkkaa ja asteikot helisevät pehmeän kuulaasti. Verratessani Jumppasen tulkintoja nuottitekstiin tuntui siltä, että hän suhtautuu tehtäväänsä tiedemiehen pieteetillä. Hyvä niin, sillä arvatenkin hän levyttää nämä teokset ennemmin tai myöhemmin, tai ainakin niin sopii toivoa.

En pysty nostamaan tämän kertaisen konsertin ohjelmasta yhtäkään sonaattia enkä niiden tulkintoja toisten edelle, vaikka edellä mainittujen hyveiden lisäksi kustakin sonaatista löytyi soittajansa käsissä persoonallisia vivahteita. Mainittakoon vaikkapa Sonaatin nro 4 Es-duuri op. 7 finaali, joka päättyi harvinaisen kauniiseen solisevaan loppuun.

Ohjelma tuntui muilta osin kypsältä mutta Sonaatin nro 6 F-duuri op. 10 nro 2 Presto-finaali oli hitusen liian nopea; paikoin polyfonisen tekstuurin itsenäiset stemmat samenivat ja menettivät tarkan profiilinsa.

Tämä kriittinen huomio on kuitenkin syytä asettaa kontekstiinsa, sillä Jumppasen soittoa leimasi muutoin täydellisyyttä hipova nuottiuskollisuus. Jos säveltäjä soitti sonaattejaan yhtäänkään niin tarkasti kuin Paavali Jumppanen, sarjan tulkintoja voisi kutsua hyvällä syyllä alkuperäisten esitysten mainioiksi rekonstruktioiksi. Sarjan kolmas konsertti kuullaan Sigyn-salissa 7. helmikuuta 2010.