Ilmiliekki kipinöi
improvisaation voimaa

Flame Jazz – Ilmiliekki Quartet ÅST:n Café Tiljanissa perjantaina 12. syyskuuta. Verneri Pohjola, trumpetti, Tuomo Prättälä, piano, Antti Lötjönen, basso ja Olavi Louhivuori, rummut.

Ilmapiiri oli harvinaisen sähköinen, kun Ilmiliekki Quartet palasi yleisön eteen vuosien tauolta. Odotukset palkittiin korkojen kera, sillä täysi tupa sai nauttia loistavasta keikasta.

Kukin muusikko on hionut ilmaisuaan muissa yhteyksissä matkan varrella, mikä välittyi niin yksilösuorituksissa kuin yhteissoitossa. Bändi nautti tilanteesta selvästi ja antoi sen näkyä ja kuulua.

Ilmiliekki Quartet on avaintekijä nykyään vallitsevassa suomalaisen jazzin renessanssissa. Reilu vuosikymmen sitten tiensä alan eturiviin raivannut nelikko vakuutti kuuntelijat meillä ja maailmalla. Tuolloin parikymppisten muusikoiden työ raivasi tilaa myös muille maanmiehille.

Kaikki tämä välittyi paluukonsertista. Heittäytyminen improvisaatioon muistutti trumpetisti Verneri Pohjolan musiikillisista kokeiluista niin soololevyillä kuin kimppaprojekteissa. Soitto taas kulki aineettoman sujuvasti kuin Tuomo Prättälän soul-funk-orkestereissa – basisti Antti Lötjösen ja rumpali Olavi Louhivuoren lukuisien kiinnitysten rikastavaa vaikutusta unohtamatta.

Pohjola korostikin yhteistyön merkitystä välijuonnossaan – yhtye on veljesparvi, jonka jokainen jäsen on kasvanut nykyiskuun kimpassa.

Yhteisöllisyyden aisti joka käänteessä. Soitteissa sävellys toimi lähinnä konseptina, josta ammennettiin ideoita vapaaseen pudotukseen. Esimerkiksi Prättälän Travelogue käynnistettiin haurasvireisenä tunnelmapalana mutta kasvatettiin dynamiikaltaan huimaan pauhuun.

Lisätehoja ammennettiin soinneista. Trumpetin pyöreän vaskinen saundi muotoutui suoraksi huudoksi ja vastaavasti pianon vähäeleisyys komplisoitui abstrakteiksi monkismeiksi.

Patteristi vaihtoi yhtä sujuvasti sudein ja malletein hivelystä raskaskapulaiseen tykitykseen basistin kurkottaessa minimalistisista liu’utuksista kimurantteihin rytmiornamentteihin.

Tarkkavaistoisen ketteryyden ohella Ilmiliekin vahvuuksia on huumori. Vaikka hommaa tehdään vakavissaan, töistä löytyy myös pilkesilmäinen ulottuvuus. Pohjolan monitasoinen, kvartetin improvosaatiokykyjä korostava Ilmaleki käy vaikka bändin tunnussävelmäksi, saihan se alkukipinän varhaisesta haastattelusta, jossa brittitoimittaja kirjasi väärin kokoonpanon nimen.

Hulivilimentaliteettia edustaa niin ikään lainaaminen suosikkibändeiltä. Tarttuvan svengaavien hitticoverien sijaan Ilmiliekki luo tuoretta musiikkia inspiroivista originaaleista. Perjantaina kuultu All Dead, All Dead paloitteli alkutekijöihinsä Queenin News of the World -albumin (1977) kappaleen ja kokosi sen uudelleen kubistiseksi, Ilmiliekin näköiseksi sävelsommitelmaksi.

Pohjolan sarkasmi välittyi vuorostaan Dark and Longista. Otsikko viittaa kuulemma lähestyvään kaamokseen mutta sen sijaan että luonnonolot olisi sävelletty melankoliseksi maalailuksi, soite kipinöi energistä vastavoimaa pimeyden syleilylle.

Huumori välittyi myös saundista. Varsinkin Pohjola hyödynsi soitossaan paikka paikoin vibratoa, pärinöitä ja turahduksia, jotka saattaisivat kuulostaa epäpuhtauksilta muussa yhteydessä.

MATTI KOMULAINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.