Lauantai 21.10.2017Ursula

Unen lumoa uutuusoopperassa

Turkulaisessa uutuusoopperassa maailman menoa katsellaan Jumalan (Pekka Alonen, vas.), Pekka Mainoksen (Akseli Vanamo) ja Liisan (Annika Leino) silmin.
Turkulaisessa uutuusoopperassa maailman menoa katsellaan Jumalan (Pekka Alonen, vas.), Pekka Mainoksen (Akseli Vanamo) ja Liisan (Annika Leino) silmin.

Pauliina Isomäki: Unissa kaikki oli selkeämpää. Kantaesitys Mikaelinkirkossa tiistaina 5.11. Libretto Emma Puikkonen, ohjaus Maiju Sallas. Rooleissa Turun AMK:n Taideakatemian ja Turun konservatorion opiskelijoita. Sigyn Sinfonietta, joht. Marko Autio.

Nykyoopperan kantaesitys ja Mikaelinkirkko lähes ääriään myöten täynnä. Turkulaisethan suorastaan janoavat uutta musiikkia! Säveltäjä Pauliina Isomäen ja libretisti Emma Puikkosen huolella vaalima hanke sai Turun ammattikorkeakoulun produktiosta upean kruunun.

Unissa kaikki oli selkeämpää ei etene perinteisen juonioopperan kaavalla. Lavalla seikkailee toki nimettyjä hahmoja, mutta henkilödraamana teos olisi absurdi: väsynyt Jumala nukuttaa Liisan puistonpenkille kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja vetäytyy katsomaan televisiosta luontodokumentteja. Liisa herää ja huomaa saapuneensa ihmemaahan – nykyaikaan.

Joukkokohtauksista rakentuu unenomaisia panoraamoja, hiukan Philip Glassin oopperoiden tapaan. Musiikki ei onneksi ole yhtä turruttavaa: Isomäki leikkii tyyliviittauksilla ja sujuvan vapaatonaalisella sointumaailmalla. Laulumelodiat noudattavat hänelle ominaisia, töksähtelevästi ilmaisuvoimaisia kulkuja, jotka istuvat Puikkosen miedosti kaheliin kieleen poikkeuksellisen hyvin.

Ilman ilkkumista
ja saarnaa

Ilahduttavinta uutuusoopperassa on sen toimiva tyylilaji, surrealistinen tragikomedia. Lavalle tuodaan ajankohtaisia kipupisteitä vanhustenhoidosta EU-direktiiveihin, mutta tekijät eivät ilku eivätkä saarnaa. Karikatyyrihahmoja vasten peilautuu Annika Leinon selkeästi tulkitsema Liisa.

Pekka Alonen ei Jumalana jylise, vaan vetäytyy pahan maailman tieltä. Hienossa lied-tyylisessä kaunolaulussa on riskinsä: orkesteri ja välillä järkyttävän matalia ääniä kirjoittava säveltäjä eivät anna balanssikysymyksissä armoa.

Alleviivatuin karikatyyri on kaiken kaupallisuutta julistava Pekka Mainos. Rytmileikkien keskellä säveltäjä Isomäki on heikoimmillaan, mutta Akseli Vanamon röyhkeä tenorilaulu kerrassaan komeaa. Kristina Raudanen hurmaa kiireisenä kaniinina – kysyisin vain, tarvitseeko Liisa Ihmemaassa -viittauksia näin räikeästi korostaa.

Koskettavimmat hetkensä ooppera tarjosi mystisen Annan sanattomissa aarioissa. Johanna Isokosken enkelimäistä laulua oli onneksi säästetty myös loppukohtaukseen, joka kaiken kaaoksen jälkeen tasapainoili koskettavuuden ja hämmennyksen rajoilla. Tekstin painolastista vapautetut jaksot olivat herkkua, jota Isomäki voisi viljellä enemmänkin.

Unissa kaikki oli selkeämpää on oppilaitokselle kiitollinen teos lukuisten pikkurooliensa ansiosta. Jokainen paristakymmenestä laulun ammattiopiskelijasta ansaitsee kiitoksen suvereenista esiintymisestään niin soolo- kuin kuoro-osuuksissa. Marko Aution johtama Sigyn sinfonietta palveli oopperaorkesterina hyvin ja saavuttaa toivottavasti vielä lisää iskevyyttä tulevan viikonlopun esityksissä.

LAURI MÄNTYSAARI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.