Keskiviikko 22.11.2017Silja, Selja

Konserttiarvio: Rytmistä soittoa aistit avoinna

Joona Toivanen Trio

Café Tiljanissa pe 10.11.

Lavalla on saunapuhtaan oloisia, hyvin suomalaisen näköisiä poikia. Paitsi että miehiä he ovat, melkein jazzin veteraaneja, vaikka vetäjä, pianisti Joona Toivanen on vasta 36-vuotias. Hänen trionsa on toiminut 20 vuotta, ja siitä uuden levyn nimi XX.

Kokemuksella on aina arvoa, ja erityisesti sitä on kun sama trio on soittanut kaksi vuosikymmentä yhdessä. Rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Tapani Toivanen improvisoivat pianistin kanssa yhteen henkimaailman värähtelyin ja kuitenkin tässä ja nyt fyysisesti.

Trion musiikissa Monkin mieleen tuova kävelevä rytminen ote saa suorastaan itämaista ambienssia pitkän kaavan mukaisissa kehittelyissä. Minimalismin kaikujakin kuulee, suomalaisen filtterin läpi suodatettuna.

Ihmeen paljon sävyjä saa irti akustisesta triosta kun oikein osataan. Toivainen preparoi pianoaan tehden siitä kesken kaiken entistäkin rytmisemmän työkalun. Velipoika muunteli bassonsa virettä lennossa. Louhivuori etsi rumpujensa äänimahdollisuuksia muistakin kuin ilmeisistä kohdista.

Paikoin oli vaikea sanoa, mikä oli täysin vapaata, tilanteessa syntyvää kokeilua ja mikä etukäteen tiedettyä ja siitä sitten irti päästettyä, mutta kutkuttava ja äärimmäisen intiimi jännityksen ilmapiiri kesti keikan alusta loppuun.

Paljon on puhuttu siitä, kuinka lyyristä ja kansallismelodista on trion musiikki. On se sitäkin, mutta nykyään soitossa korostuu aistikkaalla tavalla rytminen kiihko, joka ei iske volyymilla ja kikoilla vaan hypnoottisella toistolla ja variaatiolla. Kokeilevamman alt-rockin ystävätkin varmasti tykkäisivät.

Soittajien hymyjen ja keskinäisten katseiden perusteella trion jäsenillä on yhä erinomaisen hauskaa soittaessa. He ovat niin samalla aaltopituudella kuin olla ja voi, ja silti he pystyvät useinkin yllättämään toisiaan. Hienoa nähdä ja kuulla.

Taas kerran on pakko todeta ÅST:n Café Tiljanin akustinen laatu. Jokainen pienikin kosketus kuului, ja balanssi hiveli hermostoa. Muusikot tuntuvat itsekin luottavan tilan ominaisuuksiin. Kenenkään ei tarvitse korostaa ja esittää korostavansa. Olosuhteilla on todellakin merkitystä.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.