Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Konserttiarvio: Viron vapaa keiju valloitti

Katri Voorand Quartet

Café Tiljanissa pe 6.10.

Joskus on konsertteja, joiden ei soisi ikinä päättyvän. Virolaisen laulajan ja pianistin Kadri Voorandin Flame Jazz -konsertti oli sellainen. Kesken kaiken jo iski tuska: miten tämän voisi ikinä välittää sanoilla?

No, ei sitä voikaan, mutta hapuillaan nyt sitten.

Voorand on sekä maanläheinen virolaisten folk-juurien uusintaja että valloittavan villi esiintyjä, joka ilmoittaakin suoraan yleisölle olevansa hullu. Vaikka ei olekaan, mutta esiintyjä saa valita persoonallisuusvivahteensa.

Nainen soittaa pianoa. Hän sämplää omaa ääntään kompeiksi, melodioiksi, harmonioiksi ja tehosteiksi. Monet laulut perustuvat virolaiseen runouteen.

Suomenkieliset spiikit muuttuivat konsertissa osaksi esitystä. Välillä lähdettiin sanattomaan tai vapaasanalliseen scat-lentoon, jossa jazzin suurten improvisoijien vaikutteiden ohella kuului kansanmusiikillista koristelua, joikaamista, itämaisia kuvioita rytmityksineen ja silkkaa äänitaidetta. Elektronisesti käsitelty ääni taipui kuiskauksiin, huutoihin, funk-ryskeeseen, linnunlauluun, metsätuulen huminaan. Huumori teki taituruudesta inhimillistä ja lähestyttävää. Jopa tekniset kontaktiongelmat soittimessa kehystettiin mukaan.

Jazzlaulu kangistuu ihmeen usein suurten esikuvien jäljittelyyn. Kadri Voorand tarjosi jotain vallan muuta. Vaikka rumpali, basisti ja kitaristi säestivät monipuolisen jazzillisesti, show oli sittenkin solistin, jota kaikki seurasivat.

Voorand aloitti uransa koristelevana improvisoijana äitinsä folk-ryhmässä. Hän soitti viulua, tanssi ja lauloi. Myöhemmin hän opiskeli klassista pianoa kymmenisen vuotta. Taustatekijät kuulee, mutta kokonaisuus on jotain aivan omaa, raikkaan spontaania ja rohkeaa.

Mieleen saattavat tulla hieman toisenlaiset äänitaiturit, sellaiset kuin tshekkiläinen Jana Koubková sekä amerikkalaiset Diamanda Galas ja Laurie Anderson. Niin erilaisia kuin artistit ovatkin, heitä yhdistää äänenkäytön ja ilmaisun vapaus.

Musiikin tekemisen ilo välittyi keikalla kauniisti. Kuulija ei voinut tietää, mitä seuraavaksi on tulossa. Vaikka kappaleissa on jazzista, folkista ja soulista tuttuja rakenteita, niistä päädyttiin jonnekin määrittelemättömälle alueelle. Säestäjien ilmeet paljastivat, etteivät hekään aina tienneet, mihin nyt ollaan menossa. Yllätysten ääntä, todellakin.

Kadri Voorand on juuriltaan ponnistava ja sieltä omiin sfääreihinsä liitelevä iloinen ihmeolento, samaan aikaan maanläheinen ihminen ja animistinen olento? Laulujen ja spiikkien luontoviittaukset eivät vaikuttaneet runouden verhon takaa katsotuilta kontemplaation kohteilta vaan ne sekä ruumiillistuivat että henkistyivät äänissä.

Jos Kadri Voorandia kutsuu musiikillisista taikaa ripottelevaksi keijuksi, tuskin hän pahastuu. Itsekin hän puhui tontuista ja laitteiden sisään tunkeutuneista papukaijoista.

Kari Salminen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.