Maanantai 11.12.2017Taneli, Tatu, Daniel

Konserttiarvio: Konserttisali täyttyi tarunhohtoisesta juhlahumusta

Totta vai tarua?

Turun filharmonisen orkesterin konsertti torstaina 21.9. klo 19. Tiina-Maija Koskela, sopraano, Roi Ruottinen, sello, Key Ensemble.

Sibelius – Pulkkis – Rautavaara

Pyöreitä vuosia täyttävien Muusikkojen liiton ja tekijänoikeusjärjestö Gramexin yhteistyönä järjestämässä konsertissa, joka on osa koko maan kattavaa kiertuetta, juhlittiin suomalaista muusikkoutta ja kuultiin nykyisiä ja tulevia merkkisäveltäjiä.

Uljas Pulkkisin tätä konserttisarjaa varten säveltämä tilausteos hätkähdytti kekseliäisyydellään. Yksiosainen Luonnontiede, konsertto sellolle, sopraanolle ja orkesterille on runsaudensarvi, joka on täynnä toinen toistaan oivaltavampia soinnillisia ideoita. Teos tuntui orgaaniselta ja ymmärrettävältä kokonaisuudelta, jossa solistien ja orkesterin roolit sekoittuvat ja musiikillinen materiaali virtasi vapaasti näiden välillä. Sävelkieli herätti tekstin luontokuvan eloon monella tasolla. Yhtenä esimerkkinä tästä oli loppupuolen kohta, jossa laulajan, huilun ja lintuefekti-pillin äänet sulautuivat erottamattomaksi kokonaisuudeksi.

Sopraano Tiina-Maija Koskelan dramaattinen ääni taipuikin mitä kirkkaimpiin lyyrisiin kulkuihin. Ihmisääneen usein verrattu sello muodosti Roi Ruottisen virtuoosisessa käsittelyssä sopraanolle ihmisen ja luonnon välissä operoivan kumppanin.

Rautavaaran True&False Unicorn kuorolle ja orkesterille valloitti yleisön elämäniloisella ja raikkaalla otteella. Mielenkiintoista kyllä, 1970-luvulla varmasti järisyttänyt crossover tunnahti kuulijassa edelleen, kun lyömäsoitinosasto aloitti svengaavan biitin esimerkiksi hulvattomassa Queen Victoria-osassa.

Suvereenin Key Ensemblen kaksi solistia ottivat tilan särmikkäästi ja hauskasti haltuun. Sinänsä oivaltavasta lava-asettelusta johtuen kuoro kuitenkin tuntui paikoin hieman hajanaiselta, mikä toisaalta on myös teokseen kirjoitettu efekti. Käytännöllisenä seikkana olisi ollut hienoa saada sekä Pulkkisin että Rautavaaran teosten tekstit projisoituina näkyviin, ne kun ovat olennainen osa teoksia.

Sibeliuksen alun perin näyttämömusiikiksi säveltämän Pelléas ja Melisande-sarjan esitys oli Söderblomin vahvassa ohjauksessa tarkka, kamarimusiikillinen ja virkistävän kontrastinen.

Pauliina Rahiala

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.