Keskiviikko 22.11.2017Silja, Selja

Konserttiarvio: Rauhan musiikkia ilman kiirettä

Serenadi rauhalle ja merelle – Martti Ahtisaari 80 vuotta!

Mm. Elina Vähälä ja Jaakko Kuusisto, viulu,

Arto Noras, sello, Ralf Gothóni, piano,

Michel Lethiec, klarinetti.

Schumann, Schubert, Sallinen (ke.), Dvorák.

Naantalin musiikkijuhlien konsertti

17.6. Naantalin kirkossa.

Kantaesityksen kuullessaan sitä aina terästäytyy ja arvioi: oliko teoksessa tiivis muoto? Etenikö musiikki johdonmukaisesti kohti kliimaksia?

Aulis Sallisen tuoreen klarinettikvarteton The Sea of Peace kohdalla vastasin ei, ja ei – onneksi! Sallisen iässä ei enää tarvitse juosta ”hyvän teoksen” kriteerien perässä. Sen kuin antaa musiikin virrata kynästä ja olla ihan omilla ehdoillaan.

Naantalin musiikkijuhlien päätöskonsertissa kuultu The Sea of Peace on leppoisan jaaritteleva kymmenminuuttinen, joka alun pysähtyneisyydessään vie ajatukset jopa baltialaiseen minimalismiin.

Michel Lethiecin klarinetti, Elina Vähälän viulu, Hartmut Rohden alttoviulu ja Arto Noraksen sello loivat ihanan rikkumattoman rauhan, kuin kevätaamuisen merenpinnan ennen viimeisten riitteiden sulamista. Sitten alkoi melodinen virtailu, jolle ranskalainen uusklassismikaan ei ole ihan vierasta. Rauhan mukaan nimetyssä teoksessa konfliktit loistivat poissaolollaan.

Aikamoisia jaarittelijoita olivat Robert Schumann ja Franz Schubertkin toisinaan. Edellisen Fantasiestücke op. 73 ja jälkimmäisen Notturno Es-duuri op. 148 saivat Ralf Gothónin sointikylpypianismin ja Naantalin kirkon kaikuisan akustiikan sävyttämät tulkinnat.

Schumannin parissa Arto Noraksen sello lauloi taas kerran charmantisti. Schubertin luonnollista kiireettömyyttä korosti Elina Vähälän viulun ja Niklas Schmidtin sellon linjakas soitto.

Ahdistuksesta vapaan konsertin lomaan istui oivasti Martti Ahtisaaren Naantalin päätöskonserttiperinteen mukainen puheenvuoro. Presidentin ja rauhannobelistin arvovallalla jutustelukin muuttui painavaksi, ja vahvana painui mieleen puheen sanoma: demokratia ja ihmisoikeudet eivät ole länsimaiden yksinoikeus, vaan globaaleja arvoja, ja juuri siksi meille tärkeitä.

Antonín Dvorákin serenadista nro 2 d-molli puhaltimille op. 44 kuultiin yhdeksän soittajan sovitus, jossa myös jousisoittimet pääsivät ääneen. Naantalin huippusoittajille sointivärien lisääntynyt moninaisuus ei ollut mikään ongelma.

Patrick Gallois, Jean-Louis Capezzali ja Michel Lethiec tekivät huilusta, oboesta ja klarinetista yhteensulautuneen kolmikon, ja Jussi Särkän ja Radovan Vlatkovicin täydellinen yhteispeli sai uskomaan fagotin ja käyrätorven pohjimmaiseen sielunveljeyteen.

Jaakko Kuusiston viulun, Ilari Angervon alttoviulun, Young-Hoon Songin sellon ja Teemu Kauppisen kontrabasson kvartetti ei antanut jousiston jäädä alakynteen.

Mutkaton musiikki saatteli hyväntuulisen konsertin ja koko komean festivaalin arvoiseensa loppuun.

Lauri Mäntysaari

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.