Perjantai 23.6.2017Aatto, Aatu, Aadolf

Konserttiarvio: Sävelten puro ei pauhua kaipaa

Soile Isokoski

Hannikainen, Kuula, Kilpinen, Sallinen, Pylkkänen, Sibelius. Soile Isokoski, sopraano, Ilkka Paananen, piano. Naantalin Musiikkijuhlien konsertti Naantalin kirkossa tiistaina 13.6.

Soile Isokoski hemmottelee kuulijansa pilalle – niin keveästi helkähtävät korkeimmatkin sävelet, ettei niitä tajua edes epäillä mitenkään hankaliksi. Kuin sävelten puro virtaa musiikki kropasta. Ihailtavaa.

Paradoksaalista kyllä, jotkin Naantalin tiistai-illan resitaalin lauluista tuntuivat kaipaavan edes näennäistä ponnistelun vaikutelmaa. Toivo Kuulan kiihkeät rypistykset, kuten Sinikan laulu, eivät Isokosken hallinnassa olleetkaan niin äärimmäisiä. Pianisti Ilkka Paananen ei ole mikään pauhaaja hänkään, vaan sanottavansa huolellisesti asetteleva musiikin muotoilija.

Yrjö Kilpisen lauluihin duon ilmaisu sopi täydellisesti. Kun Illalla-laulun puhuja Eino Leinon sanoin kaipasi “nuoruuden aikaan”, koettiin yksi Isokoskelle ominaisista maagisista hetkistä: kristallinkirkas, nostalgisen tuudittavasti fraasin loppuun käpertyen viipyilevä pianissimo. Ja entäs synkkä Kanteletar-runo Maassa marjani makaavi? Draama ei syntynytkään voimasta, vaan notkeudesta ja kahden kokeneen muusikon saumattomasta yhteispelistä.

Kaiken kaikkiaan oli ilahduttavaa kuulla suomea hienosti artikuloivan laulajan konsertti lähes kokonaan suomen kielellä. Esiin pääsi sellaisiakin harvinaisia helmiä kuin Tauno Pylkkäsen Kaivotiellä. Isokoski loi vuoropuhelulauluun omat karakteerinsa uteliaalle lapselle ja viisaalle äidille. Aikuiseksi kasvamisen tuska soi Einari Vuorelan runossa koskettavasti.

Aulis Sallisen Neljä laulua unesta eivät kolkkoudessaan ehkä olleet Isokosken enkeliäänen ominta aluetta, mutta oivasti tulkittuja nekin. Ilmari Hannikaisen melko tavanomainen romantiikka kukoisti kauneimmin Leino-miniatyyrissä Rauha. Sibelius-osuudessa säväytti Våren flyktar hastigt -laulun huumori Ilkka Paanasen tarkkanäköisesti rytmittämänä.

Kun Sibeliuksen Svarta rosor -laulun kytevä tuska oli päästetty ilmoille, oli aivan paikallaan palkita yleisö ylimääräisellä, Oskar Merikannon sävelittämällä laulajan uskontunnustuksella: Ma elän!

Lauri Mäntysaari

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.