Tiistai 21.11.2017Hilma

Konserttiarvio: Se lunasti kaikki lupauksensa

Se oli punkin rosoa, sellaista elvistelyn välttelyä. Soittajat tulivat lavalle ilman fanfaareja, kuka missäkin kuteissa ja vähän viritellen, ja se lavakin paistatteli huonevalaistuksessa.

Jari Laurikko
Sanna Klemetti, Sami Keinänen, Yari Nuutinen,  Juho Kalliolahti ja Aleksi Muhonen eli Yari & Se Tuntematon Numero vangitsi yleisönsä Kårenilla keskiviikkoiltana.
Sanna Klemetti, Sami Keinänen, Yari Nuutinen, Juho Kalliolahti ja Aleksi Muhonen eli Yari & Se Tuntematon Numero vangitsi yleisönsä Kårenilla keskiviikkoiltana.

Yari & Se Tuntematon numero

24.5.2017 Kåren, Turku.

Tuntui kuin Yari & Se Tuntematon numero olisi halunnut hiukan hälventää suuren musiikkijuhlan tuntua, jota ilma oli sakeanaan.

Siinä se ei kuitenkaan onnistunut. Kun intoiltu indieyhtye soittaa harvoin esiintyvän mestarilauluntekijän kanssa tämän legendaarisen yhtyeen tuotantoa, illalta pitää odottaa paljon.

Hetken säädettyään bändi polkaisi homman alulle pätkällä Paul Ryanin Eloisea ja The Velvet Undergroundin Sweet Janen suomennoksella No niin, no niin. Ei tarvittu savua, vilkkuvaloja tai univormuja. Hienot kappaleet ja kova kokoonpano riittivät hyvin.

Maan tämän hetken puhutuimpien artistien joukkoon noussut Sanna ”Litku” Klemetti ansaitsee kiitoksen paristakin asiasta. Hän on omillaan mitä piristävintä musiikkia, ja kaiken kukkuraksi hän on saanut houkuteltua elokuvasäveltäjäksi erakoituneen Jari ”Yari” Knuutisen esittämään Sen biisejä keikoilla. Ja millaisia biisejä ne ovatkaan.

Yari sai äänensä auki Eddie & The Hot Rodsin Do Anything You Wanna Dosta muistuttavaa lähdön tunnelmaa huokuvan Joku muu -biisin aikana. Pahaa unta? -kappaleessa kaikki oli jo komeasti kohdallaan. Konsertin vangitsevin numero oli vuoden 1981 Banaaniconga-albumin Pitkät ja sekavat kirjeet. Pahaa unta -albumin (1980) Ollaan naurettu niin kauan -päätösraidasta kuultiin väkevä versio.

 Yari on esimerkillinen lauluntekijä, ja myös hänen tavastaan käsitellä lainamateriaalia olisi monella opittavaa. Hän on tehnyt P.F. Sloanin Eve of Destructionista ja The Velvet Undergroundin Pale Blue Eyesista niin omanlaisensa tulkinnat, että kappaleita Mä haluan elää ja Mitä me tehdään voisi halutessaan pitää Sen omina biiseinä. Keikalla kuulluista covereista vain Ootsä rakastunut?, suoraviivainen versio Buzzcocksin Ever Fallen in Love (With Someone You Shouldn't've):sta, myötäili alkuperäisen upeutta turhan tarkasti.

Klemetti ja Knuutinen ovat kolmenkymmenen vuoden ikäerostaan huolimatta hyvä musiikillinen pari. Vuosina 1976–1985 toiminut Se kieltäytyi taipumasta trendien alla, julkaisi heti kärkeen teosmaisen teemalevyn ja lunasti muodikkaasta punkista itselleen vain sen innostavimmat puolet. Myös Klemetti operoi kuvia kumartelematta ja musiikin eikä makeilun ehdoilla. Ja suuria romantikkojahan he kumpikin ovat.    

Kuten ehtymättömistä aplodeista saattoi päätellä, Kårenin-keikka oli tapaus. Siitä nauttiakseen ei edes tarvinnut tuntea Sen tuotantoa etukäteen: musiikki teki itsensä tykö hämmästyttävän helposti. Pitkän encoren päätti maaginen Varjot, jonka Yari esitti yksin, itseään säröisellä sähkökitaralla säestäen. Sen soidessa kyynelet eivät olleet kaukana.

Ari Väntänen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.