Keskiviikko 20.9.2017Varpu, Vaula

Konserttiarvio: Soinnin salaisuus isossa soitinpakissa

Sointi Jazz Orchestra.

Suomen jazzliiton kevätkiertueella Cafe Tiljanissa 7.4. Kapellimestarina ja säveltäjänä RasmusSoini. Flame Jazz -klubin ohjelmistoa.

On melkoisen harvinaista, että 18-jäseninen orkesteri kiinnitetään Suomen jazzliiton turneille. Nyt 50-vuotias liitto on kuitenkin satsannut isoon kokoonpanoon ja lähettänyt Rasmus Soinin johtaman Sointi Jazz Orchestran (SJO) huhtikuun ajaksi seitsemän keikan savottaan. Perjantaina Cafe Tiljanissa oli vuorossa turneen toinen konsertti.

Sointi on mitä parhain nimi tälle viime vuonna big band -kilpailunkin voittaneelle isolle jazzorkesterille, sillä soinnista SJO:n ilmaisussa nimenomaan on kyse, jopa svengin kustannuksella.

Kapellimestari kokosi tämän tiimin sävellyskonserttiaan varten vuonna 2013, mutta joukkueesta näyttää tulleen pysyvä. Vuosi sitten ilmestyi esikoislevy Syntymä.

Big band -musiikki on elänyt koko 2010-luvun Suomessa korkeasuhdanteessa: soittajia on paljon ja innokkaita vetäjiä ja ideoita ympäri maata etelästä pohjoiseen, lännestä itään.

SJO eroaa kuitenkin perinteisestä big bandista instrumentaationsa puolesta: sektioiden soitinryppäässä on mukana kaksi tuubaa, käyrätorvi, oboe ja huilu. Orkestroinnissa panostetaan siis ennen muuta omaperäiseen kokonaissointiin ja äänien väreihin. On lähestytty vaskiseitsikoiden ja perinteisten puhallinorkesterien äänimaailmaa.

Vaikka Gil Evansin orkesterin tai Charlie Hadenin Liberation Music Orchestran musiikit ovat liian kaukaa haettuja esimerkkejä, on viitekehys SJO:n kohdalla noiden kahden huippuorkesterin kaltainen: instrumentaatio, omat sävellykset, konkreettiset äänikuvat ja melodiset tai rytmiset viittaukset johonkin tuttuun ja tarttuvaan musiikilliseen pintaan.

Puolentoista tunnin mittainen ohjelmisto sisälsi viisi uutta ja kolme jo Syntymältä tuttua sävellystä. Rasmus Soini on pyrkinyt entistä enemmän hyödyntämään orkesterinsa väripalettia. Niinpä mekaanisen tietokoneen kehittäjän Charles Babbagen mukaan nimetty sävellys eteni kuin Ada Lovelacen ohjelmoima kutomakone kohti Summertimen tunnelmaa.

Elokuvauksellinen Kaupunki-impressio Max Zengerin bassoklarinettikuvioineen oli kuin vaiherikas vuorokauden kierto Turun kauppatorilla. Jyrä taas jyskytti blues-kuviona kuulijan tajuntaan.

Somehärö puolestaan sisälsi free-nimensä vastaisesti Janne Saarisen tumman kauniin oboe-soolon ja Jukka Eskolan puhuttelevaa flyygelitorvityöskentelyä. Eskola jakoikin yhdessä Ilkka Arolan kanssa trumpettisektion solistisen vastuun.

Ajankohtaisimmillaan SJO oli kuitenkin ylimääräisenä kuullussa Pyörä-valssissa. Se oli signaali keväästä.

Jarmo Wallenius

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.