Musiikki

Puhdistus hukkuu sanatulvaan

Ooppera | Turun Sanomat 22.4.2012 03:31 |

• Jüri Reinvere: Puhdistus. Ensi-ilta Kansallisoopperassa 20.4.2012. Libretto Jüri Reinvere Sofi Oksasen romaanin pohjalta. Musiikinjohto Paul Mägi. Ohjaus Tiina Puumalainen. Lavastus Teppo Järvinen. Puvut Marjaana Mutanen. Rooleissa mm. Helena Juntunen, Johanna Rusanen-Kartano ja Niina Keitel.

Ei enää keskiaikaisia legendoja ja tarinoita sadan vuoden takaa – suomalainen nykyooppera on Puhdistuksen myötä hypännyt suoraan ajan hermolle. Säveltäjä Jüri Reinvere on tosin virolainen, mutta oopperan kieli on suurimmaksi osaksi suomea. Sofi Oksasen menestysromaanista tuttu aihe on kuin luotu kulttuuripiirien keskustelunavaajaksi.

Jüri Reinvere on useimmille vielä tuntematon nimi. Oopperasäveltäjäksi nuori 40-vuotias on tarttunut valtavaan haasteeseen, jonka hän selvittää ammattitaidolla. Musiikki on täynnä kekseliäitä yksityiskohtia, kuten painostavaa epävarmuutta kuvailevat orkesterisoittimien vinhat asteikkokulut. Laulu muodostaa voimallisia ja laajoja melodiakaarroksia, muttei uskaltaudu kovin kauas 1970-luvun “karvalakkioopperoiden” perinteestä.

Siinä missä Oksasen romaani kertoo sukunsa maille palaavan, kaltoin kohdellun venäläistyttö Zaran tarinaa, Reinveren ooppera keskittyy enemmän toiseen päähenkilöön, virolaismummo Aliideen. Aliiden ja samalla Neuvosto-Viron historia näyttää järjestelmän kaameuden ja ihmisen raadollisuuden tippaakaan kaunistelematta.

Onnistuneet solistivalinnat

Kansallisooppera on jälleen onnistunut solistivalinnoissaan. Helena Juntunen taipuu nuoren Aliiden roolissa huimiin suorituksiin niin äänialan kuin ilmaisunkin puolesta. Johanna Rusanen-Kartanon vanhus-Aliidessa on pirullista voimaa. Niina Keitelin Zara laulaa oopperan koskettavimmat jaksot sydämeenkäyvästi.

Tuomas Katajalan tenoriklangi kruunaa kovaonnisen vastarintamiehen Hansin roolin, Jaakko Kortekangas taas esittää varmoin ottein Aliiden yksioikoista aviomiestä. Petri Pussila tekee sisäministeriön kuulustelijana vahvan roolin, vaikka alimmat bassoäänet eivät ihan irtoakaan. Koit Soasepp ja Juha Riihimäki eivät nykyajan venäläispahiksina paljon pelota, mutta laulu kulkee mukavasti.

Tekstissä oopperan heikkous

Sofi Oksasen teksti on Puhdistuksen ilmeinen vahvuus. Näytelmä- ja romaanimuodossa teos on hurmannut ja järkyttänyt jo satojatuhansia ihmisiä. Mutta Sofi Oksasen teksti on myös Puhdistuksen heikkous.

Oopperataiteen ihmeellisyyksiin kuuluvat ne hetket, jolloin kieli menettää merkityksensä ja musiikki vie mukanaan. Parhaimmillaan suuret tunteet voivat tiivistyä vain muutamaan sanaan. Tällaiseen kiteytymiseen ei Oksasen kielen runous yllä.

Kun tunteen taso alkaa nousta ja perinteisessä oopperassa siirryttäisiin resitatiivista aariaan, Reinvere vain lisää tekstin määrää. Tämä on sääli, sillä laululinjan takana loistelias orkesterimusiikki ilmaisee jo sen, mihin sanatkin pyrkivät. Teatterin lavalla monisanainen ilmaisu toimii, mutta oopperan se vesittää. Tunnekuohun keskellä Oksasen loputtomina toisiaan seuraavat filosofiset sananparret vaikuttavat enimmäkseen latteilta.

Näyttämötiimin syyksi ei teoksen laimeutta voi sysätä. Tiina Puumalaisen henkilöohjaus on vahvaa. Teppo Järvisen talokehikkolavastus paljastaa ahdistavasti onnen tyhjät kulissit.

Reinveren musiikin sielu on orkesterisatsissa, joka sai Paul Mägin johtamana oivallisen tulkinnan. Syntyi hienoja musiikillisia onnistumisia, jotka valitettavasti vain eivät kasautuneet onnistuneeksi draamaksi.

LAURI MÄNTYSAARI