Perjantai 28.7.2017Atso

Konserttiarvio: Ulkopuolisten omat festarit

Kesästä talveen hypännyt Indie-iltamat tarjosi jälleen laadukkaan kattauksen omaehtoisia artisteja ja kovaa soivia kitaroita.

Ari-Matti Ruuska
Indie-Iltamat avannut Ronskibiitti rikkoi kitarabändien rivit.
Indie-Iltamat avannut Ronskibiitti rikkoi kitarabändien rivit.

Indie-Iltamat.

Gongissa 6.–7.1.

Tavallisesti kesäisin järjestetty sisäfestivaali Indie-iltamat sopii itse asiassa jopa paremmin vuoden alkuun. Yhdessä ensi keskiviikosta viikonloppuun vietettävän Turku Band Festivalin kanssa se muodostaa hyvän parin, joka toivottavasti rakentaa Turkuun entistä vahvempaa keikkakulttuuria.

Molempia yhdistää myös esiintyjäkattaus, jossa esiin pääsevät tuoreemmat tai ainakin suurelle yleisölle tuntemattomammat nimet. Indie-iltamissa tosin kaikilla esiintyjillä on jo jonkinlainen asema suomalaisissa rockympyröissä.

Vaikka epämääräisestä indiestä tuli 2000-luvun mittaan muodikas mainoslause, on se Indie-iltamien kaltaisessa tapahtumassa säilyttänyt alkuperäisen merkityksensä. Festivaaliin on nimensä mukaisesti koottu valikoima kotimaisen musiikkikentän omaehtoisempia tekijöitä. Pääpaino on kuitenkin ollut kovaa soivissa kitaroissa, niin myös vuonna 2017.

Kitarabändien rivit rikkoi perjantain ja koko festivaalin avannut Ronskibiitti. Turkulaisessa rap-skenessä pitkään vaikuttanut ryhmä oli silti oikeassa paikassa juuri asenteensa vuoksi. Gong 2:n pienellä lavalla pullistellut nelikko oli alusta asti hyvässä iskussa eikä hätkähtänyt edes hitaasti lämpenevästä yleisöstä.

Ronskibiitti on julkaissut uutta musiikkia vaihtelevasti, mutta tänä vuonna on luvassa uusi levy. Nyt nähdyn ja kuullun perusteella ryhmä ei ole edelleenkään hyppäämässä bileräpin kelkkaan, vaan uhmakkaat kertosäkeet huudetaan kuin punkkeikalla.

Seuraavaksi oli aika siirtyä yläkertaan Gong 1 -saliin. Festivaalin jakautuminen kahteen eri tilaan on Gongin valtti: tilasta toiseen vaeltavalle yleisölle syntyy oikea festivaalikokemus, vaikka ollaankin sisätilassa, eikä näköpiirissä ole bajamajoja, annsikelukarsinoita tai ohi lipuvia ruotsinlaivoja.

Gong 1:n lavalla esiintynyt Itä-Hollola Installaatio antoi ehkä parhaan esimerkin siitä, mistä koko iltamissa on kyse. Turkulaisille yhtye on tullut tutuksi jo viime kesän H2Ö-festivaalilla.

Kuten jo nimestä voi päätellä, trio jatkaa suomalaisen rockin outolintujen perinnettä, mutta siinä on myös runsaasti 80- ja 90-lukulaisen indien ydintä Sonic Youthista ja grungesta lähtien. Laulaja-kitaristi Robert Niemistön johtama yhtye on oikeastaan tyylipuhdasta outsider-rockia.

Ulkopuolisuudesta kertovat kappaleet saivat lisää ulottuvuuksia yhtyeen merkillisestä olemuksesta, jossa ujo hihittely ja orpo seisoskelu saattoi milloin tahansa vaihtua kirkumiseen ja kaatuiluun. Ehkä kaikki oli pelkkää tarkoitushakuista kohkausta, mutta ainakin arvaamattomuus oli linjassa musiikin kanssa.

Itä-Hollola Installaatioon verrattuna jo vuosia kahden miehen voodoobluesiaan murjonut Black Magic Six vaikutti jopa varman päälle pelaamiselta. Yleisöön kitaristi-laulaja J-Tanin ja rumpali Lew Sifferin duolla oli kuitenkin paras ote, sillä harvoin kädet taskussa seisoskeleva indiepersoona intoutuu tanssimaan.

Selvästi odotetuin esiintyjä perjantaina oli Salaliitto. Reilu vuosi sitten debyyttialbuminsa julkaissut turkulaisyhtye on yksi niistä bändeistä, jotka ovat tuoneet suomenkieliseen rockiin muutaman vuoden tauon jälkeen uutta potkua.

Salaliiton vaikutteet ovat selvästi jossain muualla kuin suomirockissa, kuten lähes kaikilla muillakin festivaalin esiintyjillä. Laulaja-kitarsti Ossi Alisaaren yhtye erottuu kollegoistaan siinä, että se tuo äänekkäiden kitaroidensa tueksi myös runsaasti melodisuutta ja kiinnostavaa rytmiä. Parhaiten kaikki loksahti kohdalleen kappaleissa Hei poika ja Uuteen elämään, joissa turhat kiemurat karsittiin minimiin. Myös tulevalta kakkosalbumilta kuultu Korppi soi livenä väkevästi.

Illan viimeisenä esiintynyt Atomirotta sitoi illan annin mukavasti yhteen. Vaikka Notkean Rotan tuhkista noussut Atomirotta on rap-yhtye, on se kaikista perjantain bändeistä selkein suomirockin perinteen jatkaja. Lähiöromantiikastaan railakasta karnevaalia rakentava yhtye oli myös oiva lopetus illalle.

Kuningas Yrjö vahvisti lauantaina iltamien turkulaisedustusta. Takavuosina Turussa vaikuttaneesta Tv-resistori-yhtyeestä tutun Yrjö Saarisen ympärille muodostunut bändi herätti varovaista kiinnostusta. Lauantain muihin esiintyjiin verrattuna se oli kuitenkin kuin toiselta planeetalta.

Melodista indiepopia soittanut yhtye ei vanginnut yleisö samalla tavalla, kuin sen jälkeen lavalle nousseet bändit.

Huomattavasti Kunigas Yrjöä päättävisemmin tilan otti haltuunsa helsinkiläinen Kynnet. Melko uuden bändin rämisevä powerpop nojaa lo fi -estetiikkaansa ja monessa mukana olevan laulaja Teemu Tannerin rokkikliseiden varaan. Yhtyeen rypistyksessä saattoi kuulla samaa energistä ja virheistä piittaamatonta paahtoa kuin myöhemmin esiintyneen, parikymmentä vuotta kasassa olleen Sur-rurin soitossa.

Kynnet seuraakin selvästi Sur-rurin auraamaa latua, jossa tinkimättömyys on jatkuvassa vaarassa kääntyä kaaokseksi ja puoli tuntia on riittävästi.

Toisesta ääripäästä antoi esimerkin helsinkiläinen The Holy, josta on povattu englanninkielisen rockin seuraavaa vientitoivoa. Nuoren yhtyeen määrätietoisuus näkyi ja kuului kaikesta laulaja Eetu Henrik Iivarin harkittua liikehdintää myöten. Ison, kahdella rumpalilla täydennetyn soundin voisikin hyvin kuvitella Gongia isommille lavoille.

Parhaimmillaan The Holy kasvoi valtavaksi äänimyrskyksi, jonka paras teho tosin hiipui pitkien krautrock-junnausten myötä.

Pykälän verran kovempaa ääntä oli kuitenkin vielä luvassa. Illan päättänyt Teksti-tv 666 on parissa vuodessa noussut yhdeksi suomenkielisen rockin puhutuimmista yhtyeistä. Kielellä ei tosin ole valtavasti väliä, sillä Gongissa viiden kitaristin kasaama äänivalli lanasi alleen kaiken.

Kuten Atomirotta perjantaina, myös Teksti-tv 666 veti illan langat yhteen. Lauantai oli tehty kitaravalleista, kaaoksesta ja häpeilemättömästä rock’n’roll juhlasta.

Tuomo Yrttiaho

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.