• Dupré. Kalevi Kiviniemi, Turun tuomiokirkon urut. Marcel Duprén sävellyksiä. CD & DVD. MILS 10110. 2010.

Sainpa käsiini Kalevi Kiviniemen uuden Dupré-levyn. Loistavaa musiikkia värikkäästi tulkittuna! Jo ensimmäinen sävellys, My sould doth magnify the Lord, Kolmen Magnificatin op. 18 (1920) sarjasta löi minut ällikälle: mitä tässä tapahtuu, en ymmärrä, nyt tarvittaisiin nuotteja. Sen harmonia liukuu oudosti tilasta toiseen. Kieltämättä, oma osuutensa on myös Kiviniemen mainiolla rekisteröinnillä.

Lukiessani ylellistä kansilehtistä kuvineen ja Duprén elämästä sekä teoksista kertovine faktoineen päädyin lopulta viimeiselle aukeamalle. Siinä selvitetään hyvin yksinkertaisesti tämän, maailman toisen oktofonisen eli kahdeksankanavaisen julkaisun taustalla piilevää tekniikkaa. Ensimmäinen oktofoninen julkaisu sisältää Wagnerin täydellisen pianotuotannon Eero Heinosen tulkitsemana.

Tekniikka on kypsä tilaäänelle

Mistäpä saisi äkkiä soittimen, joka soittaa kahdeksaa kanavaa ja kuulokkeet, joissa on molemmille korville neljä pientä kuulokekaiutinta. Tietääkseni tällaisia ei ole toistaiseksi tarjolla. Mutta tulevaisuudessa on, tästä olen nyt 101% varma, koska tekniikka ei vaadi nykyaikana kummoisiakaan ja äänityksen teoria ja käytäntö ovat jo olemassa. Ja, etenkin, koska kuulokokemus on todellakin ihan toisenlainen.

Matkasin äänityksestä vastaavan Markku Lulli-Seppälän luo Piikkiöön kuuntelemaan tätä ihmettä. Kahdeksankanavainen äänitystekniikka on Lulli-Seppälälle elämäntehtävä. Hän kehitti tekniikan vuonna 1969 ja on tehnyt oktofonisia äänityksiä vuodesta 1971. Lähes kaikki Lulli-Seppälän äänitykset ovat kahdeksankanavaisia.

Niinpä myös Kiviniemi on kaukaa viisaana käyttänyt aiemminkin Lulli-Seppälää äänityksissään. Esimerkiksi levyllä kuultava Symphonie-Passion op. 23 on äänitetty Turun tuomiokirkossa jo vuonna 1987, silloisella analogisella oktofonisella tekniikalla.

Hämmästyttävä kuuntelukokemus

Pääsin vertailemaan eriulotteisia äänityksiä. Hämmästyttävää, mutta todellakin 5-kanavainen kotiteatteriääni kuulosti siltä, kuin olisi tason pinnalla, josta ei ole pääsyä tilaan. Sen sijaan oktofonisen tilaäänen kohdalla saatoin todeta: ”Olen tuomiokirkossa, urut ovat tuossa suunnassa hiukan ylä-oikealla”.

Lulli-Seppälä on myös valmistelemassa kirjaa oktofonisesta äänittämisestä. Patenttia hänellä ei äänitystekniikkaansa ole, sillä patentoiminen on yksityishenkilölle erittäin kallista. Nyt kannattaisi suomalaisten kuitenkin kehitellä tekniikkaa oktofonisten äänitysten kuuntelua varten. Joku sen nimittäin tekee. Ainakin itse odotan jo tätä.