Kulttuurin kolumnit

Surffaan silloinkin, kun luen kirjaa

Kulttuurin kolumnit | Turun Sanomat 15.2.2014 08:40 |

Nyt se vihdoin tulee. E-kirjaa ei pysäytä Suomen älyvapaa verotuskaan. Tiedän sen, koska olen tarkkaillut kulutustottumuksiani.

Ehdin lukea paperikirjoja vuosikymmeniä ennen kuin netti ja sen aallossa surffanneet digitaaliset innovaatiot kastelivat paperini. Ensimmäisen sähkökirjani luin muutama vuosi sitten. Vielä silloin ajattelin, että paperikirja on yliveto käyttöliittymä. Enää en ajattele niin, vaikka halpa pokkari on edelleen uimarannalla huolettomampi kuin kallis lukulaite.

Viime vuonna se taisi tapahtua.

Kuin varkain.

Valmistauduin kirjailijahaastatteluun kahlaten läpi tuhatsivuista romaania. Totesin, että tämän lukisin mieluummin tabletilta. Pyysin pdf:n kustantajalta, ja luin romaanin loppuun sähköisenä. Niin oli kaikin puolin mukavampaa.

Sittemmin olen todennut saman yhä useammin. En liene ainoa, joka on kiitellyt insinöörejä siitäkin, että sähkökirjaa voi lukea muita häiritsemättä pilkkopimeässä.

Mitä enemmän olen sähkökirjoja ahminut, sitä selvemmin olen tajunnut, että tapani lukea on muuttunut pysyvästi. Nykyään en halua edes kuvitella lukevani kirjaa ilman, että välillä katson netistä vaikkapa aiheeseen liittyviä historiallisia faktoja.

Yksi käänteentekevä kokemus ajoittuu vuoteen 2012: Luin Heidi Könkään Dora, Dora -romaanin ennakko-pdf:ää. Siinä Kolmannen valtakunnan varusteluministeri, arkkitehti Albert Speer on Lapissa 1943 matkalla tarkastamaan Petsamon nikkelikaivosta. Romaanissa mainitaan valokuva, jossa Speer istuu synkkänä nuotion ääressä. Tabletilta kun luin, vilkaisin netistä, josko sieltä löytyisi kyseinen kuva. Löytyipä hyvinkin. Lukeminen sähköistyi monessakin mielessä.

Aivan erityisen mahtavaa on lukea bändihistoriikkeja: Lukiessani laulun levytyksestä voin kuunnella sitä suoratoistona. Virtuaalisesta levyhyllystä kun löytyvät jotakuinkin kaikki biisit ja albumit, eikä tarvitse edes sohvalta nousta.

Sirpaleisuudessaankin digitaalisen ajan lukemiskokemus on huikea.

Sen myönnän, että sekä kirjallisuuden että musiikin suurkuluttajana poikkean monista kaltaisistani: en ole koskaan kiintynyt formaattiin. Rakastan musiikkia ja kirjallisuutta, en vinyyliä tai paperia.

Minulle on turha tulla selittämään, että onhan soundi ihan eri luokkaa vinyylilevyllä kuin Spotifyssa. Voi olla, mutta todennäköisesti selittäjä on kaltaiseni keski-ikäinen mies, joka ei enää pysty kuulemaan sitä eroa. Niin se vain on, että olen viime vuosina unohtanut cd-levyni hyllyyn, koska suoratoistona levyjä on mukavampi kuunnella.

Vinyyleistä hankkiuduin eroon jo toistakymmentä vuotta sitten. Hetkeäkään en ole katunut.

Ennustaminen on helppoa, etenkin tulevaisuuden: musiikin suoratoisto ja e-kirja lyövät hurjasti läpi lähivuosina.

Hiljattain vereni, joka virtaa liian kovalla paineella, seisautti palautevyöry, joka seurasi e-kirjan nousua käsitellyttä Viikon analyysi -kirjoitustani (TS 26.1.2014): Koskaan en ole saanut yhtä paljon palautetta. Mikä mielenkiintoisinta, jotakuinkin kaikki aiheesta meilanneet, soittaneet ja jopa postikortteja lähettäneet olivat innoissaan muutoksesta.

Digitaalisuus syö jatkossakin valtavasti työpaikkoja, mutta ehkä voimme silti vaikka vähän salaa iloita myös sen hyvistä puolista.

Tuomo Karhu

tuomo.karhu@ts.fi

Kirjoittaja on Turun Sanomien kulttuuriosaston päällikkö

TSTV - Uusimmat