Lauantai 18.11.2017Tenho, Jousia, Max

Ari Väntäsen kolumni: Isirokki on mielentila

Onneksi olkoon. Tänään on marraskuun toinen sunnuntai ja isänpäivä. Tänä aamuna yöpukuinen jälkikasvu kiikuttaa vuoteeseen hellyttävästi tuhertamiaan kortteja ja päiväkodissa valmistamiaan väkerryksiä, joista ei suoralta kädeltä osaa sanoa, mitä ne esittävät, ja jotka juuri siksi nostavat silmäkulmaan liikutuksen kyyneleet. Lahjakarkissakin saattaa näkyä hampaanjäljet, mutta väliäkö tuolla, kun ilahduttamisen aikomus on ollut vilpitön.

Tällaisina aamuina saattaa hetkeksi unohtaa, että isyydessä on ilman mitään oikeita ongelmiakin myös karsea puolensa. Kuten se, ettei isi saa pikkuenkelten mekastukselta rauhassa kuunnella isänpäivälahjaksi saamaltaan vinyylilevyltä sitä musiikkia, joka tekee hänelle hyvän olon.

Siis dadrockia. Isirokkia.

Dadrock on rocktoimittajien ja kriitikoiden 2000-luvulla kehittämä käsite. Se kuvaa joskus musiikin ja esittäjien ikää, mutta useammin sen tunnelmia.

Dadrockilla tarkoitetaan rockmusiikkia, joka vetoaa varttuneempaan sukupolveen ja jossa on paljon vaikutteita menneiden aikakausien musiikista. Usein esittäjätkään eivät ole enää ihan nuorimmillaan. Sellaiset artistit ja yhtyeet kuin Dire Straits, Bryan Adams, Eagles ja myöhempien aikojen Eric Clapton ovat selkeästi dadrockia. Pelkkä ikä ei kuitenkaan tee artistista isirokkaria, koska dadrockin tunnistaa myös tyylistään. Sen fiilistä tavoittelevat enemmän tai vähemmän tiedostaen myös vähän nuoremmat tekijät, kuten Mac DeMarco, The National ja The War on Drugs. Nuorisoa dadrockin laimea estetiikka ei yleensä puhuttele. Sitä onkin luonnehdittu keski-ikäistyneiden musiikkinörttien lohturuoaksi.

Kun musiikkiin lyödään dadrockin leima, siinä on aina seestymisestä piruilun makua, mutta negatiivista kritiikkiä se ei silti varsinaisesti ole. Rockkriitikko, muusikko ja tietokirjailija Stuart Berman on verrannut dadrockia mielentilaan, jota leimaa mukavuudenhaluisuus, nostalgia ja piittaamattomuus trendeistä ja muiden mielipiteistä.

Dadrockin soidessa ei tarvitse vetää vatsaa sisään tai tehdä vaikutusta keneenkään. Sitä soittaessa ei tarvitse miettiä, onko tämä nyt tätä päivää.

Se, että dadrock-käsitteellä viitataan niinkin lähelle kuin edelliseen sukupolveen, kertoo rockkulttuurin olevan vielä nuori. Aika näyttää, jämähtääkö dadrock historiaan omaksi jälkikäteen määritellyksi tyylisuunnakseen, vai katoaako se, vai muuttuuko sen käsite musiikin mukana. Vanhimmat rocklevythän ovat jo nyt isoisien kamaa, joten heidän lastensa lauluista voisi periaatteessa kehittyä uutta dadrockia.

Paino sanalla periaatteessa: jos isi riehuu Slayerin tai The Crampsin tahtiin, ei meininki mancavessa ole tarpeeksi kiihkoton täyttääkseen dadrockin kriteereitä – ei sen enempää kuin varhaista The Doorsia ja Rolling Stonesia diggailevalla ukillakaan. Oikea isirokkari kuuntelisi jotakin mietoa ja antiradikaalia, joka kuvaa hänen hötkyilemätöntä henkistä tilaansa.

Rajanveto on tarkkaa. Voi olla, että joskus tulevaisuudessa oikeustoimikelpoiset aikuiset ihmiset kuuntelevat tämän ajan teini-idoleita liikuttuneina ja tosissaan, nostalgian turvallinen, lämmin hehku silmissä palaen. Se ei kuitenkaan tee heidän lempimusiikistaan isimusaa. Sitä ennen Cheekin on lakattava vouhottamasta omasta erinomaisuudestaan ja tultava lavalle masu vyön päällä roikkuen ja Isac Elliotin käytettävä Crocseja kätevyyssyistä.

Ehkä heidän kannattaisikin harkita sitä. Dadrockin, -rapin ja -popin soidessa elämä on nimittäin lenseää. Dadrock on mielentila, ihan niin kuin aito isyyskin.

ts.kulttuuri@ts.fi

Kirjoittaja on musiikkitoimittaja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.