Perjantai 22.9.2017Mauri

Lumoava suurromaani 1800-luvun Euroopasta

Kirjat

Andrés Neuman: Vuosisadan matkustaja.

Suom. Tarja Härkönen. Tammi.

602 s.

Argentiinalaisen Andrés Neumanin (s. 1977) muhkea Vuosisadan matkustaja yhdistää ihastuttavalla tavalla eteläamerikkalaista maagisrealistista kerrontaa 1800-luvun eurooppalaiseen maisemaan. Samalla se kipuaa vuoden 2015 parhaimpien käännöskirjojen joukkoon sekä sisältönsä että suomennoksensa puolesta.

Hans on juureton matkalainen, joka pysähtyy pieneen Wandernburgiin matkallaan Dessauhun. Suunnitelmistaan huolimatta sattumat saavat miehen jäämään tähän kummalliseen kaupunkiin, jossa kadut tuntuvat vaihtavan paikkaa ja josta kukaan ei ole koskaan lähtenyt.

Kirjan keskeisin juoni on tuttuakin tutumpi: vieras saapuu kaupunkiin ja rakastuu salongin emäntään, Sophieen, joka on kihlattu yhteen kaupungin rikkaimmista suvuista. Lukuun ottamatta maagista otetta romaani muistuttaa asetelmaltaan 1800-luvun suuria eurooppalaisia romaaneja. Samalla se uudistaa ja vähän ironisoikin niistä tuttuja kertomakirjallisuuden piirteitä. Sophie ei esimerkiksi ole mikään viaton neitsyt, eikä minkäänlaisten eritteiden kuvailua vältellä häveliäisyyden vuoksi.

Sophie on oppinut nainen, jonka ylläpitämässä salongissa keskustellaan filosofiasta, politiikasta, uskonnosta ja taiteista. Teos on täynnä pitkiä, useamman sivun mittaisia kiivaita keskusteluja muun muassa klassismin ja romantiikan ihanteista sekä järjen ja tunteen välille keinotekoisesti viritetystä kamppailusta.

Tarina rakentuukin vaivihkaa keskustelujen avulla. Välillä sivut täyttyvät pelkistä repliikeistä, välillä dialogin kuvaamisesta ilman suoria lainauksia. Yksi hienoimmista kohtauksista kuvaa Hansin ja Sophien isän välistä väittelyä, joka tarjoillaan lukijalle neidin eleiden ja tämän viuhkan liikkeiden raportoinnin kautta.

Romaani on laaja panoraamakuva 1800-luvun alkupuoliskon Keski-Euroopasta. Vaikka Wandernburgista ei lähdetä, juttutuokioiden mukana käydään milloin Espanjassa, milloin Englannissa. Kuuteensataan sivuun mahtuu paljon: köyhälistön nouseva kapinamieli, vallankumouksen tuottama pettymys, teollistuminen, naisten asema, romantiikan runoilijat sekä klassistiset näytelmät.

Puhumattakaan moraalista, rakkaudesta ja matkustamisen filosofiasta. Suuria teemoja, mutta niihin ei kompastuta. Teos on täynnä ajatuksia, ideologioita ja perusteltuja mielipiteitä, että vähemmästäkin hengästyy. Lisäksi näkökulma vaihtuu tiheästi kaupunkilaisten kesken koiraa tai tuulta unohtamatta.

Muun muassa Antonio Muñoz Molinan sekä Clarice Lispectorin kääntäjänä tunnetun Tarja Härkösen suomennos on nautinnollista luettavaa. Hän on saanut pitkistä keskusteluista, monologeista sekä haastavasta lauserakenteesta sutjakkaasti luettavan kokonaisuuden. Teos on syystäkin ehdolla Jarl Helleman -palkinnon saajaksi.

Vuosisadan matkustaja on hurmaava romaani kaikkine sivujuonteineen ja henkilöhahmoineen. Teos on vähintään yhtä lumoava ja sadunomainen kuin sen kuvaama Wandernburg. Siihen haluaa upota ja eksyä.

Marissa Mehr

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.