Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Naisten kronikka

Kirjat

Pirkko
Koskenkylä:
Sodan ja
toivon kuohuissa.
Pohjantuuli 3.

Airut. 470 s.

Sodan ja toivon kuohuissa päättää Pirkko Koskenkylän vuonna 2012 alkaneen Pohjantuuli-romaanitrilogian. Se on suoraa jatkoa sarjan aikaisemmille osille, mutta on luettavissa itsenäisenä teoksena. Trilogia muodostaa ajallisen kaaren 1800-luvun puolivälistä vuoteen 1948.

Koskenkylän elämä on ollut seikkailua. Kaksikymmentä vuotta tv-toimittajana, muutto Ranskaan aviopuolison Pekka Koskenkylän, Swan-veneiden rakentajan kanssa. Yhdessä pitkiä matkoja maailman merillä itse rakennetulla veneellä. Pirkko Koskenkylä on kirjoittanut kirjoja matkoistaan sekä miehensä elämäkerran. Koskenkylän uusin aluevaltaus on taide, maalaaminen.

Romaanin henkilömäärä on kasvanut, mutta edellisen osan päähenkilöt Hanna ja hänen tyttärensä Laura ovat nytkin kirjan keskiössä. Hanna on paitsi kätilö myös huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja, yksikamarisen eduskunnan ensimmäisiä naiskansanedustajia. Hanna ja Laura ovat osia sukupolvien ketjussa, jossa naiset ovat pyrkineet kohentamaan osaansa.

Romaani onkin naisten kronikka. Henkilöidensä kautta Koskenkylä kuvaa naisten aseman kehitystä. Naiset alkoivat tosin vähitellen päästä opiskelemaan ja akateemisiin ammatteihin jo 1800-luvulla, mutta vasta 1930 naimisissa olevat naiset vapautuivat aviomiestensä edusmiehisyydestä. Kaikki aviovaimot olivat siihen asti perhe-elämässään miestensä käskyvallan alla.

Kirjailijan taustatyö on huolellista. Ainakaan itse en asiavirheitä löytänyt lukuun ottamatta sitä, että Mannerheim olisi ollut saksalaismielinen 1918. Hän päinvastoin piti hallituksen Saksa-suuntausta vahingollisena ja halusi lähentyä ympärysvaltoja. Koskenkylä on tiukan tasapuolinen. Vuoden 1918 raakuuksia kuvataan yhtäläisesti sekä punaiset että valkoiset tuomiten.

Jotkut henkilöhahmot ovat hieman ohuita, eräissä on särmää. Lauran serkku Kerttu elää kuumeisesti 1920-luvun huvitusten ja perheen äkkirikastumisen huumassa. Pudotus on ankara. Lauran yltiöisänmaallinen aviomies Kaarlo juuttuu sota-asioihin. Hän on karkea ja kova mies. Hänenkin kohtalonsa seuraa rautaista logiikkaansa.

Romaanin tyyli on perinteistä. Piristyksenä on murre kuten trilogian muissakin osissa. Erityisesti esillä on Vihdissä, kirjailijan synnyinseudulla, puhuttu lounais- ja hämäläismurteiden väliin sijoittuva puheenparsi.

Sodan ja toivon kuohuissa on mainio lukuromaani, kuten sanotaan. Henkilöissä on uskottavuutta, ja historiaa kuvataan kiinnostavasti. Romaani huipentuu yllätykseen.

Jari Lybeck

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.