Perjantai 26.5.2017Vilhelmiina, Miina, Minna, Vilma, Mimmi

Dokumentaarista asiaproosaa

Kirjat

Granta 5. Venäjä.

Toim. Aleksi Pöyry. Otava. 238 s.

Suomen Grantan viides numero on idealtaan hyvä, mutta kompastuu toteutukseltaan. Venäjään kurkistava aikakauskirja näyttää monikansallisen maan, muttei pääse irti itänaapuriin liitetyistä neuvostokauhuisista ja vodkanhuuruisista mielikuvista.

Kahta novellia, yhtä runoa ja romaanikatkelmaa lukuun ottamatta kokoelman paino on vahvasti asiaproosan puolella. Teoksen suomalaiset kirjoittajat käsittelivät teksteissään lähinnä muistojaan Neuvostoliitosta taikka lähestyivät teemaa muuten dokumentaarisesti tai esseen muodossa.

Ville Ropposen tekstissä käsitellään venäläisten sekä kirjallisuuden Krimin kuvaa, ja nykyisin Virossa asuva kustantaja-kirjailija Ville Hytönen tarkkailee vironvenäläisiä sekä maan venäläisiä kaupunkeja. Myös brittiläinen Angus Macqueen jatkaa dokumentaarista linjaa Norilskin suljettua tehdaskaupunkia käsittelevässä tekstissään Selviytyjät.Venäjällä dokumentaarinen proosa on ollut jo pitkään suosittu kaunokirjallisuuden laji. Sikäli Grantan painopiste on kiintoisa, mutta lajin asemaa venäläisessä kirjallisuudessa ei avata mitenkään.

Näin ollen, vaikka useat tekstit ovat ansiokkaita – kuten esimerkiksi Ropposen essee tai Vitali Vitalievin hilpeä Vodka-tilitys – kokonaisuus ei toimi. Kokoelma tukkeutuu liian yksipuolisesta lajiskaalasta.

Aikakauskirjan riemastuttava helmi on Petri Tammisen Ruotsi, joka kuvaa Suomen ikävää ja ahdistavaa asemaa Ruotsin naapurivaltiona. Tammisen tekstin kaltaista luovuutta ja yllätyksellisyyttä teeman ja aiheen varionnissa jää kaipaamaan enemmänkin.

Konserniuskollisuudessa Granta ei petä taaskaan: yhdestätoista Suomessa aiemmin julkaistusta kirjailijasta kuutta julkaisee Otava-konserni. Ilahduttavaa sen sijaan on aiemmin suomentamattomien kirjailijoiden tekstien määrä, niitä on jopa kolmasosa sisällöstä.

Juuri tämä on Grantan vahvuus ja mahdollisuus: tarjota käännöskirjallisuuden aseman heikentymisen aikana aiemmin suomentamattomien kirjailijoiden tuotantoa. Hintana tosin näyttäisi olevan se, että muu sisältö muuttuu julkaisevan tahon markkinointivälineeksi.

Suomen Grantan viides numero on ennen kaikkea menetetty mahdollisuus. Se ei tarjoa uusia avauksia itänaapurin suuntaan, vaan toimii ennemmin nostalgiakokoelmana Neuvostoliiton muisteluun.

Marissa Mehr

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.