Lauantai 18.11.2017Tenho, Jousia, Max

Mestari palaa pienoisromaaniin

Asko Sahlberg: Irinan kuolemat. Like. 156 s.

Asko Sahlberg (s. 1964) palaa tiiviin ja intensiivisen kertomuksen pariin vahvalla uutuusteoksellaan. Kahden mammuttimaisen romaanin (Herodes sekä Yö nielee päivät) jälkeen Irinan kuolemat muistuttaa paljossa kirjailijan kiitettyjä ja tiheätunnelmaisia pienoisromaaneja.

Sahlberg jatkaa asetelmallisesti tutussa miljöössä: suomalaiskohtalot Ruotsissa. Helsingin pommitusten aikaan Irina lähetetään sotalapsena Göteborgin lähelle Kungsbackaan. Ei mene kauaa kun hän huomaa, että yksi painajainen on vaihtunut toiseen, mahdollisesti vielä hirveämpään.

Ruotsissa suomalaislapsia katsotaan vieroksuen, kollektiivisesti heitä ei pidetä ruotsalaisten arvoisina. Ylenkatse on tuttu myös sodanjälkeisestä Suomesta.

Pian perheen omat kipupisteet käyvät ylitsepääsemättömiksi. Irina turvautuu näkymättömyyteensä, hän ottaa jo Suomessa oppimansa sivustaseuraajan hiljaisen roolin.

Pala kerrallaan Irina menettää kaiken, ei pelkästään Helsinkiä ja vanhempiaan, vaan myös Ruotsissa alkaneen ”uuden elämän”. Ainoat henkilöt, joista hän on saanut itselleen turvaa, katoavat kuvioista yksitellen. Kukaan ei jää – paitsi Irina itse.

Sahlbergin teksti on karunkauniin kielen juhlaa: ”Auringon valo teki kaikesta paljasta ja raakaa, likaista. Maasta tuli kellastunutta nahkaa, ojissa virtaili mustaa kuolaa.” Maisema on elossa, se suorastaan hengittää päähenkilön kanssa samassa tahdissa. Myös synkkä huumori on ilahduttavan tuttua: ”Irina tiesi, että oli maailmansota, mutta maailma ei yltänyt Ruotsiin.”

Esineiden ja luonnon personifiointi on aiemmista pienoisromaaneista tuttu. Välillä niitä tosin olisi voinut hillitä: ”valo läähätti”, ”päivät lojuivat”, ”Ne [pellot] hytisivät veden kylmyydestä”, ”joki läähätti”. Liika viljely tuo huolimattoman vaikutelman, ja hieno tehokeino kokee tahattoman inflaation.

Jälleen kerran Sahlberg on onnistunut luomaan pieneen tilaan suuren tarinan ja vahvoja teemoja. Hän osaa ihailtavasti kiteyttää sanoihin paljon enemmänkin kuin vain niiden semanttisen merkityksen. Irinan kuolemat on kaunis lisä kirjailijan ennestään vahvaan ja tasapainoiseen tuotantoon.

Marissa Mehr

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.