Keskiviikko 22.11.2017Silja, Selja

Leipään mahtuu
koko maailma

Predrag Matvejevic: Meidän leipämme - muinaisesta Mesopotamiasta nykypäivän Eurooppaan. Suomennos Kari Klemelä. Mansarda. 158 s.

Leipä. Viiden kirjaimen sana, johon mahtuu koko maailma. Jos epäilette, lukekaa Kari Klemelän suomentama Predrag Matvejevicin teos Meidän leipämme. Ette epäile enää.

Leipä on kiinteä osa ihmisen historiaa sekä konkreettisesti ruokana että symbolisella tasolla. Se on vanhempi keksintö kuin kirjoitustaito ja irjoitustaidon tavoin kulkenut ihmisen matkassa keksimisensä hetkestä nykypäivään asti.

Meidän leipämme seuraa tuota matkaa, jota värittävät kulttuurien erilaisuus, uskontojen väliset kiistat, tutkimusmatkat, sodat.

Leipä on ollut ravitsemassa niin arjessa kuin juhlassa, tuoreena tai niin kovana laivakorppuna, että se murtui vain vasaralla.

Koraanissa puhutaan paljon viljasta, mutta leipä mainitaan Matvejevicin mukaan vain kerran. Raamatun leipä-sanojen määrä ei kukaan ole tainnut edes laskea. Kristityille leipä on keskeisiä symboleita. ”Minä olen elämän leipä”, sanoi Jeesus.

Mutta oli kyseessä sitten kristitty tai muslimi, pyhiinvaeltajat ovat jaksaneet eteenpäin leivän voimalla.

Onko leipä hapatettua tai happamatonta, siitäkin on saatu uskonnollisia kiistoja aikaan. Se näkyy jopa keskiaikaisessa maalaustaiteessa. Toisinaan viimeisen ehtoollisen leipä on kohonnutta, toisinaan paperinohutta.

Matvejevicin teos on runsaudensarvi, mutta kirjoitustyyli runollista, joskus tarkempia selityksiä kaihtavaa. Paljon jää lukijan yleissivistyksen varaan, tai intoon selvittää asioita omin päin.

On kirjassa myös konkreettisia tarinoita, joista napata kiinni. Sandwich syntyi, kun samannimisen suvun jaarli kaipasi uhkapeliharrastuksensa lomaan syötävää. Hän pyysi paahtopaistilla päällystettyä leipää, ja kas, klassinen sandwich oli syntynyt.

Romaneilta Matvejevic on kerännyt leipään liittyviä sanontoja: ”Jos joku hakkaisi köyhää leivällä, köyhä suutelisi hänen kättään”. Tai ”jos maailmassa olisi leipää kaikille, kirkot ja oikeustalot tyhjenisivät”.

Leipä on iloinen asia, mutta siihen, tai pikemminkin sen puutteeseen liittyy myös loputon määrä murhetta, surua ja tuskaa.

Matvejevicin mukaan Gulagista vapautumisen jälkeen Aleksandr Solzenitsyn työnsi vuosien ajan leivän iltaisin tyynynsä alle. Leipä on aarre niille, jotka ovat, tai ovat joskus olleet, nälkiintyneitä.

Vankileirit ovat Meidän leipämme -teoksenkin taustalla. Päällimmäisenä Matvejevicin isän sodan aikaisten kokemusten herättämät ajatukset sekä tämän veljen kuolinhetken rukous vankileirillä: ”Leipää, leipää”.

KIMMO RANTANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.