Dostojevski Amerikassa

Sergei Dovlatov: Haarakonttori. Suom. Pauli Tapio. Idiootti 2014. 184 s.

Venäläisen kirjallisuuden käännösbuumi jatkuu. Keväällä ilmestyivät viime vuosikymmenten historiaa suomalaiselle lukijalle oivallisesti avaavat Ljudmila Ulitskajan Vihreän teltan alla (Siltala) sekä Pavel Sanajevin Haudatkaa minut jalkalistan taakse (Into). Nykykirjallisuuden lisäksi keväällä julkaistiin myös merkittävä 1920-luvun avantgardekirjallisuuden suomennosvalikoima Venäläisen avantgarden manifestit (Poesia).

Syksyn kirjasadon helmi on Sergei Dovlatovin laaja kertomus Haarakonttori (1989). Dovlatov (1941–1990) on 1980-luvun amerikanvenäläisen emigranttikirjallisuuden kärkinimi, joka kirjoitti omaelämäkerrallisia anekdootteja aikansa kulttuuriyhteisön elämästä niin Neuvostoliitossa kuin Yhdysvalloissakin.

Dovlatov on napakan lauseen mestari, jonka teksteissä voi helposti aistia 20-luvun lyhytproosan taitureiden Daniil Harmsin ja Mihail Zoštšenkon vaikutuksen.

Haarakonttorin minäkertojana seikkailee Dovlatoville tyypillisesti kirjailijaa itseään paljossa muistuttava kaksimetrinen mies, radiotoimittaja Dalmatov. Teos liikkuu kahdessa ajassa ja paikassa, yhtäältä 1960-luvun leningradilaisessa opiskelijamaailmassa ja toisaalta 1980-luvun Los Angelesissa, missä päähenkilö osallistuu niin kutsuttua kolmatta aaltoa eli 60–80-lukujen venäläistä emigranttikirjallisuutta koskevaan konferenssiin.

Eri aikatasoja yhdistää Dalmatovin nuoruudenrakkaus Tasja, joka ilmestyy losangelesilaiseen hotelliin monen kymmenen vuoden jälkeen ikään kuin olisi jättänyt Dalmatovin vasta eilen ja kääntää sankarin elämän välittömästi ylösalaisin.

Ei ole sattuma että Tasja ansaitsee elantonsa uudessa kotimaassa opettamalla Dostojevskia amerikkalaisille opiskelijoille. Täydellisessä ennakoimattomuudessaan hän on sukua Dostojevskin arvaamattomille sankarittarille – tosin Tasjan vastustamaton moraalittomuus ei jätä juurikaan tulkinnanvaraa, missä hän poikkeaa vaikkapa Idiootin Nastasja Flippovnasta, jonka hahmossa pyhyys ja huoruus kietoutuvat selvittämättömästi yhteen.

Vaikka maailma Dalmatovin ympärillä muuttuu, Tasja säilyy samana: jatkuvasti saavuttamattomana arvoituksena, joka ehkä on pikemminkin pysyvän rakkauden tilan tavoittamaton ideaali kuin yksittäinen nainen.

Dovlatovin teoksen otsikko ”haarakonttori” viittaa venäläiseen emigranttikirjallisuuteen – sen pääkonttori on Venäjällä. Metafora kuvaa Neuvostoliiton ajan kahtia jakautunutta kirjallisuuden kenttää osuvasti.

Emigranttikirjallisuus ja virallinen neuvostokirjallisuus olivat loitontuneet toisistaan niin voimakkaasti, että usein puhuttiin kahdesta erillisestä kirjallisuudesta. Toisaalta ”haarakonttorin” voi nähdä veikeästi viittaavan myös Dalmatovin suhteeseen Tasjaan, joka näyttäytyy hänen tunne-elämänsä filiaalina New Yorkissa odottavan pääkonttorin eli perheen ohessa.

Haarakonttori jäi Dovlatovin viimeiseksi teokseksi, mikä heijastuu sen kerronnassa. Dalmatov katsoo menneisyyteen, jonka Tasja hänessä herättää elämään, kaihoisasti mutta jo luopujan silmin. Puhelinsoitot kotiin rytmittävät Los Angelesiin sijoittuvaa osuutta, ja kotinumeron valitseminen toimii loitsuna, joka yksistään voi pelastaa Dalmatovin Tasjaan ruumiillistuvalta, elämän tasaisen pinnan alta ajoittain paljastuvalta absurdiudelta.

Kuten Dovlatovin teoksissa yleensäkin, mukana seikkailee laaja repertuaari ajan kulttuurielämän vaikuttajia, joista veistellään toden ja fiktion rajoja herkullisesti venyttäviä kaskuja. Henkilöt on puettu venäläisen lukijan kannalta helposti riisuttaviin salanimiin, kun taas suomalaiselta lukijalta moni hahmo jää helposti tunnistamatta. Tässä auttaa suomennoksen päättävä, eri henkilöiden historiallisia vastineita kartoittava kattava selitysosio, joka avaa Dovlatovin ajan emigranttimaailmaa laajemminkin.

Haarakonttori on Pauli Tapion kolmas Dovlatov-suomennos. Samoin kuin Matkalaukkua ja Meikäläisiä ahmiessa, lukija ei suurimman osan aikaa edes muista olevansa käännöksen äärellä. Se on paljon se. Nyt kun Dovlatovia alkaa olla mukavasti tarjolla, uskaltaa toivoa että myös kokeellisempaa emigranttitoveria eli postmodernisti Sasha Sokolovia saataisiin kokonaisen kirjallisen verran suomeksi.

TINTTI KLAPURI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.