Keskiviikko 23.8.2017Varma, Signe

Auto ajaa elämään tai kuolemaan

Juha Itkonen: Ajo. Otava. 283 s.

Juha Itkosen Ajo-romaanin innoituksena toimii todellisessa elämässä tapahtunut tragedia. Kirjailijan isoäidin nuorin lapsi kuoli vuonna 1966 auto-onnettomuudessa, jossa autoa ajoi isoisä.

Ajo-teoksessa onnettomuusautoa ajaa Onni, ja turmassa kuolee tämän 18-vuotias Jouko-poika ennen ylioppilaskirjoituksiaan ja unelman täyttymystä eli mahdollisuutta osallistua soolokitaristina bändikiertueelle.

Onnin ikäluokan miehille annettiin kiväärit ja heidän pojilleen taas kitarat, kuten Onnin ystävä toteaa.

Myös Onni on soittaja, mutta hän soittelee yksin kotinsa piharakennuksessa. Pojalla olisi mahdollisuus toteuttaa isänsäkin unelmia, mutta traaginen tapahtuma rikkoo kaiken. Elämisen sattumanvaraisuus todentuu karvaasti.

rakentaa rinnastuksia ja eroavaisuuksia sukupolvien välille. Mutta enemmän romaani kuitenkin kohdentuu kuvaamaan, miten selvitä lapsen menettämisestä.

Itkonen kirjoittaa esiin sukupuolien erot, äidin ja isän erilaiset tavat ja tunnot kohdata tämä suurin menetys, väkevästi ja koskettavasti. Koskettavuus syntyy siitä, ettei Itkonen raasta hahmojaan auki, vaan luottaa hienovaraiseen toimien ja tekojen kuvaamiseen.

Romaanissa kuljetetaan kahta aikatasoa rinnakkain, 1960-luvun puoliväliä ja nykyhetkeä. Varhaisempi aika keskittyy Onnin ja tämän vaimon Heljän elämään Joukon kuoleman jälkeen.

Oman isoäidin elämä ja luonne ovat Itkosen mukaan jättäneet joitakin jälkiä romaanin vaikuttavimpaan hahmoon, Heljään. Itkonen kuvaa Heljän naisena ja äitinä, joka tuskastaan huolimatta kykenee selviytymään.

Heljän selviytymisstrategian symboliksi nousee autolla ajo. Onnettomuuden jälkeen Onni ei pysty ajamaan, mutta Heljä menee autokouluun. Hän päättää itse kuljettajana oman elämänsä kulkureiteistä.

Nykyhetki puolestaan kertoo Ainosta, jonka mies on Onnin ja Heljän lapsenlapsi. Aino on ajomatkalla tai pikemmin pakomatkalla Saksassa pienen poikansa kanssa. Aviomiehelleen Aino ei ole kertonut heidän olinpaikastaan.

Ainoa ja Heljää yhdistää autolla ajo huolimatta ajamiseen ryhtymisen erilaisista perusteista. Auto viekin romaanissa joko elämään tai kuolemaan.

Itkonen käyttää teoksessaan näkökulmatekniikkaa ja aikatasojen kerronta vuorottelee luvuittain. Aikatasojen liittyminen toisiinsa paljastuu hitaasti hivuttamalla. Myös temaattiset yhteydet osoitetaan hiljalleen, ja siten romaani rakentaa toimintaperiaatteekseen yhdenlaista lukijan ratkottavaksi rakentuvaa arvoitusta.

Sekä perspektiivikerronta että aikatasovuorottelu ovat hieman yllätyksettömiä ja nykyisin niin yleisiä keinoja.

Itkosen romaanin vahvat teemat, monitasoiset rinnastukset ja havainnollisesti vaikuttavat yksityiskohdat erityisesti 1960-luvun kuvauksessa tekevät Ajosta kuitenkin elämyksen.

Henkilöhahmojen rakentajana Itkonen on äärimmäisen taitava, syvältä koskettava kertoja.

KAISA KURIKKA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.