Maanantai 18.12.2017Aapo, Aappo, Rami

Huikea sukuromaani läpi 1900-luvun

Venla Hiidensalo: Karhunpesä. Otava. 480 s.

Jo esikoisteoksessaan Mediahuora (Otava 2012) toimittaja Venla Hiidensalo
todisti osaavansa kuljettaa tarinaa ja henkilöhahmoja ketterästi. Muuta yhteistä esikoisteoksella ja uudella romaanilla ei olekaan.

Karhunpesä on vahva ja tunnelmantäyteinen sukuromaani Suomen vaiheista läpi 1900-luvun. Keskeisenä teemana on rakkauden voima, mutta mitä tapahtuu kun sota runtelee sukupolvi toisensa jälkeen miehiä. Kykeneekö suurinkaan rakkaus eheyttämään murskatut sielut?

KRIISIALUEILLA lehtikuvaajana työskentelevä Mataleena palaa Suomeen Alma-mummonsa kuolinvuoteen äärelle. Kun Alma hokee sanoja ”Etsi isä”, Mataleena joutuu odottamatta vastakkain sukunsa vaietun historian kanssa.

Historiankirjoituksessa on kyse valinnasta, siitä mitä sanotaan ja jätetään sanomatta. Suvun virallinen kiiltokuvamenneisyys näyttäytyy virheettömänä valokuva-albumissa. Pian Mataleena saa huomata, ettei vaikenemisen kierre ole katkennut edes 2000-luvulla.

Vaikenemisen tematiikka on vahvasti esillä kevään kotimaisessa kirjallisuudessa. Hiidensalon lisäksi esikoiskirjailijat Henni Kitti ja Tommi Kinnunen kirjoittivat kumpikin tahollaan Suomeen sijoittuvan sukuromaanin.

HISTORIA EI OLE lineaarinen kertomus vaan verkko, jossa eri tarinoiden säikeet limittyvät ja risteytyvät. Ihmisten kohtalot kulkevat päällekkäin: kun Mataleena ylittää Suomen ja Venäjän välisen rajan, samaan aikaan toisessa todellisuudessa sen ylittävät Voitto paetessaan Venäjälle ja Aleksandra Pietarista Suomeen.

Niin surullista kuin se onkin, nämä eri kohtalot katoavat lähes poikkeuksetta unohduksen hämärään. Vain Mataleenan ja historiantutkija Ilmarin kaltaiset ihmiset yrittävät pelastaa niitä ikuiselta unohdukselta.

Karhunpesän sivuhenkilöt hengittävät jokaisella solullaan, mihin ei törmää kovin usein. Paneutumiseen on tilaa, sillä romaani on lähes 500-sivuinen. Henkilöhahmojen elämänkaaret on kuvattu niin elävästi, että nykyhetkessä kulkevan Mataleenan tarina ja tunteet jäävät harmillisen hailakoiksi.

Kirjailijan toimittajan tausta näkyy useissa historiallisissa yksityiskohdissa ja useiden maailmojen uskottavassa kuvaamisessa. Ilman laajaa taustatyötä teksti ei kantaisikaan. Yksi hämmentävä huolimattomuusvirhe teokseen on livahtanut: Lenin kuoli vuonna talvella 1924, ei syksyllä 1923.

Karhunpesä on huikea taidonnäyte Hiidensalolta. Kuin loppukaneetiksi kirja tarjoaa näkemyksen tarinankerronnan luonteesta, sillä ”ei elämä ole koskaan täydellistä. Jos se olisi, siitä ei kerrottaisi enää tarinoita.” Tällaisesta romaanista ei voi kuin kiittää.


MARISSA MEHR

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.