Perjantai 20.10.2017Kauno, Kasperi, Jesper, Jasper

Idealisti haluaa, että me teemme tasan niin kuin hän sanoo

Maailma on muutettava nyt heti

Ville Lähde: Niukkuuden maailmassa. Niin & näin 2013. 188 s. Christian Felber: Näkyvä käsi – kohti yhteishyvän taloutta. Suomennos: Aino Assmuth. Gaudeamus 2013. 217 s.

Voiko yhteishyvän kanssa mennä liian pitkälle? Milloin siitä tulee demokratian irvikuva, totalitaristinen malli, johon kaikkien on sopeuduttava? Vaikeiden asioiden äärellä ollaan kahdessa uudessa tietokirjassa, joista toista kantaa idealismi ja toista realismi.

Wienin talouskorkeakoulun lehtorin ja kansalaisaktivistin Christian Felberin teos Näkyvä käsi lataa tiskiin uuden yhteishyvän talouden sekä demokratian mallin. Felberiä ajavat yhteiskunnallis-taloudelliset ihanteet. Hänen järjestelmänsä ei ole vain puhdasta teoriaa vaan kohta kohdalta etenevä alustus paremman maailman saavuttamiseksi. Se vaikuttaa aivan tämän pohjoismaisen hyvinvointimallin ja sosiaalidemokratian totalitaristiselta versiolta. Yhteisen hyvän kanssa voidaan näköjään mennä liian pitkälle.

Kumma kyllä maapallon ekologisista ehdoista ja kehitysnäkymistä lähtevä Ville Lähde on kirjoittanut filosofisesta painotuksesta huolimatta realismiin pohjaavan teoksen Niukkuuden maailmassa, jossa nykymenon vastapaino ei ole ihanteen muovaama utopia. Huomion saavat kehityskulut, jotka liittyvät öljyn, viljelysmaan, ruoan ja makean veden riittävyyteen sekä jakautumiseen. Lähde perustaa näkemyksensä tutkimustietoon eikä ihanteellisiin uskomuksiin.

Olennainen tulee tässä: ”Eliöt ovat toistensa ympäristöjä. Kenenkään paikka ei ole maailmassa valmiina: luonto ei ole ikuinen nykyhetki.”

Demokratia ei ole
lopullinen malli

Länsimainen historia on ollut ihmisten yritystä nousta luonnon, maapallon ja koko elämän yläpuolelle. Se ei ole mahdollista. Maantiedettä, geologiaa, biologiaa, ilmastoa ja resurssien jakautumisen logiikkaa ei voi sivuuttaa. Me elämme fossiilitaloutta edeltäneen biologisen ja geologisen pitkän historian vuoksi niin kuin elämme, ja siihen on tulossa muutos.

Lähteen realismi on siinä, että hän ei ehdota niukkuuden ikuista pakkotilaa: ”Niukkuus ei ole ihanne, vaan se juontuu peritystä historiallisesta tilanteesta ja käytännöistä, jotka ovat kestämättömiä uudessa tilanteessa.”

Tässä meillä on todellisuuden ja elämän ehtojen realismia kahden idealismin, maailmaa rakentavan kasvukapitalistisen ja maailma parantavat poliittisen mallin välissä.

Christian Felber on utopisti ja idealisti. Hän haluaa vain tehdä paremman maailman, koska nykyinen yhdistelmä demokratiaa ja kapitalismia sakkaa.

Tosiasiassa demokratia on aina epätäydellinen, hidas ja neuvoteltu. Sellainen ei kelpaa sen paremmin äärivasemmistolle kuin -oikeistollekaan Se ei ole siisti ja lopullinen malli.

Felberin mukaan Adam Smithin ehdottamaa, yksilöiden intressit yhteiseksi eduksi muuttavaa ”näkymätöntä kättä” ei ole. Markkinoiden vapaus johtaa epäoikeudenmukaisuuteen, kriiseihin ja katastrofeihin. Tarvitaan näkyvää kättä, tietoista sääntelyn politiikkaa. ”Kapitalistinen markkinatalous on tullut tiensä päähän”, julistaa kirjoittaja. Hänen mukaansa uusi yhteishyvän talous on edelleen kapitalistista – tavallaan. Se perustuu yksityisyritteliäisyyteen ja kansalaisten demokraattisesti hallitsemiin yhteisiin resursseihin.

Yksityiskohtainen
luonnos paremmasta

Erikoista tässä kapitalismissa on se, että liikevoitto ei enää ole yritystoiminnan päätarkoitus. Päämääränä on ”mahdollisimman suuri myötävaikutus yhteiseen hyvään.” Olennaista on se, että nykyiset valtajärjestelmät pitää purkaa.

Felber ei vain esitä ideologista utopiaa vaan yksityiskohtaisen luonnoksen siitä, kuinka parempi maailma saadaan aikaan. Edellytyksenä ei ole ”uusi ihminen” vaan asiat uusiksi ja paremmin miettivä ihminen, joka ottaa haltuunsa kokonaisuuden, käyttää näkyvää kättä, eikä huolehdi vain omista asioistaan. Jako voittajiin ja häviäjiin katoaa, ja tilalle tulee asetelma, jossa kaikki voittavat.

Yhteishyvän talous kuulostaa kovin kauniilta, mutta se ei ole aivan harmiton ajatus. Se on demokratian vastainen ja totalitaristinen. Se olettaa, että kunhan me kaikki vain vähän mietimme, me tulemme tähän samaan, hyvään ja oikeaan tulokseen. Se pakottaa osallistumaan yhteisyyteen tasan niin kuin on säädetty.

Yhteishyvän talous on valmis resepti, ylhäältä annettu malli eikä jatkuvan neuvottelun lopputulos. Se on normatiivinen kehys, jossa kaikki toimivat. Se ei ole vapaasti ja poliittisesti kamppailtu, neuvoteltu ja kompromisseilla lastattu lopputulos vaan ennalta lukkoon lyöty yhteiskunnallinen utopia.

Muodollisesti rakennelma on lähellä fasismia, natsismia ja kommunismia. Se on keskusjohtoinen utopia, joka tosin esittäytyy jonkinlaisena sosiaalisena paratiisina. Taustalla on ajatus, että kukaan ei oikeasti voi haluta muuta kuin juuri tätä.

Vaan entäs jos haluaa, mitä sitten?

Ihanteidensa viemät ihmiset ovat aina varmoja siitä, että he tietävät, mikä on kaikille parasta. Äärimmäisenä oikealla olevat libertaarit tai anarkovasemmistolaiset luokkayhteiskunnan vastustajat ovat toistensa peilikuvia. Christian Felber on sosiaalidemokraattinen idealisti, joka tuo totaalisen utopian järjestelmän keskelle.


KARI SALMINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.