Torstai 20.7.2017Marketta, Maarit, Reeta, Maaret, Reetta, Margareeta

Ulkopuolisuuden
ulottuvuudet

Leena Parkkinen: Galtbystä länteen. Teos 2013. 339 s.

Elämää syrjäisellä saarella, sisarusrakkautta, ulkopuolisuutta ja vanha murhatapaus. Näistä aineksista koostuu Leena Parkkisen toinen romaani. Kiitetty esikoinen Sinun jälkeesi, Max (2009) puuttui uutukaisen tavoin ulkopuolisuuteen ja erilaisuuteen.

Alussa on vuosi 2012, Karen lähtee selvittämään mitä todella tapahtui kotisaarella vuonna 1947. Nuori tyttö, Kersti, löytyi kuolleena merestä, murhasta syytettiin Karenin veljeä Sebastiania. Paikka on Fetknoppenin saari Galtbystä länteen.

Karen ei usko rakkaan veljensä olleen murhaaja. Karenin ja Sebastianin sisarussuhde on erityislaatuinen, Karen ihailee veljeään yli kaiken. Mutta Sebastian on muiden mielestä erilainen, hänestä on helppo uskoa pahinta. Ja sitten hänkin kuolee.

Karen on kuusi vuotta ja sitten 18 tai 83, väliin mahtuu paljon vuosia, mutta Sebastian ei unohdu. Kutkuttavan hitaasti tarinan yksityiskohdat paljastuvat, yhteinen lapsuus, Sebastianin salaperäiset vaiheet ja se, mitä tapahtui sodan jälkeen, tanssiaisillan päätteeksi.

Toiminnan
keskellä

Alussa Karen ajaa vaaleansinisellä autollaan keskelle huoltoasemaryöstöä. Toinen ryöstäjistä on 17-vuotias Azar, joka on raskaana. Karen laittaa ryöstäjät järjestykseen ja ottaa Azarin mukaansa, hänestä tulee Karenin avustaja ja yhdessä he ajavat saarelle.

Azarin myötä tarinaan tulee uusi ulkopuolisuuden ulottuvuus. Azarin vanhemmat ovat kotoisin Iranista, mutta hän tuntee itsensä suomalaiseksi.

Azarin oma tarina on kokemus maahanmuuttajien lasten Suomesta, se, josta on kai tarpeen muistuttaa, koska sitä ei aina tajuta. Azar on suomalainen, mutta on sidoksissa myös toiseen kulttuuriin, ja ulospäin hänestä havaitaan liian usein vain vieraus. Mitään erityisen uudentuntuista Parkkinen ei aiheesta tavoita, mutta ulkopuolisuuden kehykseen kokemus istuu, rinnastuu Sebastianin tarinaan. Siitä taas ei ole syytä paljastaa liikaa.

Moniulotteisuutta Turun kaduilla

Parkkisella on yksityiskohtien tajua. Henkilöhahmojen ulottuvuuksia on helppo tarkastella, tärkeimmistä hahmoista voi kuvitella enemmän kuin kerrotaan. Toisaalta he saattavat yllättää, toimia odotusten vastaisesti.

Ohimenevät sivuhahmot Parkkinen tiivistää näppärästi yksityiskohtiin, tyypeiksi, kuten Karenin ex-miehen, joka syö sängyssä appelsiineja, kunnes saa huomautuksen.

Romaanissa liikutaan Turun kaduilla, käydään kanelintuoksuinen kauppahalli, VPK:n talo, mäenlaskua Luostarivuoren koulun mäessä sota-aikana juuri ennen kuin on paettava pommisuojaan.

Parkkisen saaristoelämä on toista kaliiberia kuin saaristosta paljon kirjoittaneen, kehutun Ulla-Lena Lundbergin. Siinä missä Lundbergin saaristossa on selkeää, verkkaista ja pohjimmiltaan lempeää, Parkkisen Fetknoppenissa on vain näennäisen tyyntä ennen myrskyä. Se on karu, todentuntuinen maailma ja ennen kaikkea laajenee kauas ulospäin. Välillä mennään lujaa karkuun, eräskin loppupuolen kohtaus on melkein kuin toimintakomediasta.

ELINA SILTANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.