Perjantai 26.5.2017Vilhelmiina, Miina, Minna, Vilma, Mimmi

On aika vetää hätäjarrusta

Olli Tammilehto: Kylmä suihku. Ilmastokatastrofin torjunta ja nopea yhteiskunnallinen muutos. Into. 245 s.

”Kun talo syttyy tuleen, se muuttuu kodista elämää tuhoavaksi pätsiksi ja kaasukammioksi: sieltä on poistuttava välittömästi ja jätettävä koko omaisuus liekkien armoille [...]”

Vapaan tutkijan ja tietokirjailija Olli Tammilehdon mukaan ilmastokriisi on edennyt siihen pisteeseen, että olemme palavassa talossa, josta on päästävä äkkiä ulos. Energiatuotantoa koskevat kosmeettiset kasvonkohotukset tai olemassa olevaa talousjärjestelmää uusintavat ratkaisut, kuten päästökauppa, eivät meitä liekkien keskeltä pelasta.

Mitä siis on tehtävä? Tammilehto vastustaa tulkintaa ilmastonmuutoksesta pelkästään ympäristökysymyksenä, jolloin se voidaan kätevästi niputtaa yhteen muiden, paikallisesti käsiteltävien ympäristöongelmien kanssa. ”Ilmastonmuutos on kuitenkin globaali ilmiö, joka uhkaa ihmisen henkeä lukuisilla tavoilla, liittyy vahvasti yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen ja syntyy yhteiskuntiemme toimintojen joka tasolla.”

Ilmastonmuutos on täten koko nykyistä länsimaista elämäntapaa koskeva ongelma. Tammilehdon mukaan meidän on yksinkertaisesti luovuttava BKT:lla mitattavasta talouskasvun ideaalista ja korvattava se ihmisten todellista hyvinvointia koskevilla mittareilla.

On myös tunnustettava, että elämäntapamme kokonaisvaltainen riippuvuus fossiilisten polttoaineiden käytöstä on ympäristön kannalta täysin kestämätöntä. Samoin on nähtävä, että maailma, jossa ihmisen arvo määräytyy kuluttamisen perusteella, on vääristynyt.

Ymmärryksen
tiellä

Kylmä suihku on tyylinsä puolesta epätrendikäs teos ja tuntuu ehkä juuri sen vuoksi jotenkin raikkaalta. Siinä ei tavoitella lukijan mielenkiintoa yksittäisillä tunnelatautuneilla ja samaistuttavilla tarinoilla, kuten nykyään on rasittavuuksiin asti käytäntönä.

Tammilehto vetoaa suoraan lukijansa ymmärrykseen. Tämä tie ei kuitenkaan ole pelkkiä onnistumisia täynnä. Yksittäisissä kohdissa jään kaipaamaan selkeitä argumentteja esitettyjen väitteiden tueksi.

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen epäilijöitä käsittelevässä luvussa tuodaan kyllä hyvin esille, kuinka skeptikkojen kirjoituksia löytyy runsaasti amerikkalaisten talouslehtien pääkirjoituksista mutta ei juuri ollenkaan kansainvälisen tiedemaailman tunnustamista julkaisuista.

Tämän havainnon lisäksi toivoisin myös ilmastoskeptikkojen esittämien konkreettisten väitteiden käsittelyä ja niiden perusteiden kriittistä arviointia. Usein nämä skeptikot eivät kiellä itse ilmastonmuutosta, mutta he eivät hyväksy ajatusta siitä, että ihminen toiminnallaan vaikuttaisi siihen.

Hiljainen
vastarinta

Kirjan viimeinen luku on todellinen ideoiden aarreaitta. Sen aiheena on ilmastokatastrofin torjumisen ehtona olevan nopean yhteiskunnallisen muutoksen mahdollisuuksien kartoittaminen. Tämä tapahtuu analysoimalla historiallisia esimerkkejä yhteiskunnallisten liikkeiden aikaansaamista muutoksista ja esittelemällä nykyhetkessä näkyviä muutoksen signaaleja.

Neuvostoliitto ei Tammilehdon tulkinnan mukaan romahtanut hetkessä, eivätkä länsimaat tyrmänneet sitä kanveesiin puhtaassa talouskilpailussa. Valtakunnan sisäinen prosessi alkoi pian vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen, ja siinä oli kyse itsehallinnan makuun päässeiden talonpoikien ja työväestön sitkeästä vastustuksesta vallan keskittämistä kohtaan.

”Hiljainen vastarinta ilmeni muun muassa siten, että työtä tehtiin omaan rauhalliseen tahtiin ja voimat keskitettiin kuutamourakointiin, jonoissa seisomiseen, ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja muuhun tarpeelliseen. Tämä johti yleiseen tehottomuuteen, joka lopulta oli yksi syy järjestelmän romahtamiseen.”

Yhteiskunta ei ole vain valtio ja virallinen talous. Erilaisten työhön, koulutukseen ja rahatalouteen liittyvien institutionaalisten roolien ohella ihmisillä on monia niiden ulkopuolella toteutuvia rooleja.

He ovat äitejä, isiä, järjestöihmisiä ja harrastuksilleen omistautuneita toimijoita. Näissä tehtävissä he kannattavat hyvin erilaista arvoperustaa kuin itsekkyydelle perustuva globaalin kilpailun ideologia.

Tämä ihmisen moninainen olemus on Tammilehdon mukaan juuri se keskeinen tekijä, joka tekee nopean yhteiskunnallisen muutoksen mahdolliseksi.

TUOMAS TIAINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.