Perjantai 26.5.2017Vilhelmiina, Miina, Minna, Vilma, Mimmi

Krossin viimeiseksi jäänyt romaani kuvaa uuden Viron liike-elämää

Firma syntyy Saarenmaalle

• Jaan Kross: Tahtamaa. Suom. Jouko Vanhanen. Moreeni 2012. 336 s.

Kun kaunokirjallisen teoksen aiheena on Tahtamaan Mutahoidot -nimisen osakeyhtiön perustaminen, moni lukija saattaa hieraista silmiään ennen kuin vakuuttuu, että romaani todellakin kuuluu Jaan Krossin tuotantoon. Aihepiiriä vähättelemättä on todettava, että Krossille (1920–2007) teos oli ainoa, jossa hän liikkui Viron uuden itsenäisyyden ajan tapahtumissa. Tahtamaa jäi mestarin viimeiseksi romaaniksi; se ilmestyi 2001.

Tahtamaa viittaa nimessään ennen kaikkea tahtoon, mutta yhtä hyvin romaanin keskushenkilön elämää ja ratkaisuja voi lukea tahdottomuuden kautta: hän ajautuu tilanteisiin, joissa hän useimmiten toimii muiden osoittamien suuntaviittojen mukaan. Asetelma koskee niin hänen intiimejä suhteitaan kuin yllättävästi käynnistyviä liiketoimiaan. Aabel Haljand ikään kuin eksyy bisnekseen. Mutta kun hän sinne on ajautunut, juuri firman asiat näyttäytyvät hänelle siitä lähtien kaiken a:na ja o:na.

Koska minäkertoja on Haljand, lukija joutuu tuon tuostakin seuraamaan ajatuskulkuja ja miellekarkuja, joissa muiden henkilöiden näkökulmat asettuvat mitä itsekeskeisimpään tarkasteluun. Haljand on hiukan yli 60-vuotias toimittaja ja kriitikko, jolla on sisäpiirin suhteita kirjallisen maailman lisäksi muutamiin teattereihin. On omalla tavallaan sekä huvittavaa että jännittävää, että vaatimattomaan toimeentuloon tottunut kirjallisuusmies joutuu vedetyksi mukaan liike-elämään.

Krossin romaani nostaa selvästi näkyville, miten uuden itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina virolaisen talouselämän eräitä osa-alueita hallitsi kaikkien tietämä korruptio ja miten juridiikkaan kytkeytyi melkoinen annos juristeriaa. Mitään järisyttävän uutta tai paljastavaa näihin asetelmiin ei enää tietenkään liity, varsinkaan kun romaanin suomennos ilmestyy peräti yksitoista vuotta alkuteoksen jälkeen. Haljandin bisnekset avaavat romaanin kokonaisuuteen myös pakolaisvirolaisten talousroolin uudessa Virossa.

Käynnistyvää
liiketoimintaa

Kross ei ole Paavo Haavikko, mutta käynnistyvän liiketoiminnan kuvaajana ja sen taustojen valaisijana virolainen mestari luo kiinnostavan kaaren erään lupaavan firman alkuvaiheista. Koska johtokuntaan ja osakkeenomistajiksi tulee luonnollisesti henkilöitä, jotka muutenkin kuuluvat Haljandin elämän tärkeisiin ihmisiin, kokonaisuus limittyy kaiken aikaa sekä minäkertojan psykologisiin pohdintoihin että liikevoittoa koskeviin kaavailuihin.

Vaikka Tahtamaan näkökulma on minäkertojan, romaani luo askarruttamaan jääviä henkilökuvia ennen kaikkea Haljandin pitkäaikaisesta naisystävästä Margesta, lyhyemmin mutta yhtä painokkaasti kuvioihin tulevasta runoilijasta Helenistä ja Haljandin pojasta Mihkelistä.

Omaa luokkaansa ovat saarenmaalainen oman tiensä kulkija Juss ja ruotsinvirolainen Lingo Luht, joka oitis kuuluu virolaisen kaunokirjallisuuden kiinnostavimpiin pakolaishahmoihin; hän on omaksumaansa linjaa johdonmukaisesti toteuttava sulavaliikkeinen henkilö, joka ei anna minkään eikä kenenkään häiritä vääjäämättömästi toteutuvia päätöksiään.

Paljastavia
reaktioita

Marge on aviomieheensä sidottu, vaikka hän käytännössä elää Haljandin kanssa. Kun aviomies lopulta toteuttaa uhkauksensa, syntyvät ne reaktiot, joissa Haljandin ja myös Margen todelliset luonteenpiirteet nousevat näkyville: kun suhdettaan salaillut pari alkaa nimitellä itseään murhaajiksi, teennäisyys ja itsensä ylentäminen alentamalla hallitsevat väistämättä lukijan saamia vaikutelmia. Mitä syvin ironia vallitsee.

Muutamat ohimenevät viittaukset sitovat väistämättä Tahtamaata jossain määrin tapahtuma-aikansa kirjalliseenkin Viroon. Mutta järin paljon näitä kiinnekohtia teksti ei kylläkään tarjoa. Paul-Eerik mainitaan pelkällä etunimellään; kysymys on tietysti Paul-Eerik Rummosta. Enn Vetemaan mainitseminen saattaa lukijan aavistelemaan, että Haljand kenties identifioituu niin sanottuihin kuusikymmenlukulaisiin.

Nämä mietteet eivät kuitenkaan kanna pitkälle, niin vähän Haljand – ilmeisen tietoisesti – kertoo toimistaan neuvostokomennon aikaisessa isänmaassaan; enemmän itse asiassa tulee esiin tosiasioita hänen isänsä ja tämän sukupolven traagisista vaiheista.

Suureksi sivistyneistöromaaniksi Tahtamaa ei edes kurkota; siten se ei myöskään kapsahda pettymyksiä tuottamaan.

Viron talousmaantieteen kokonaisuudessa Krossin viimeinen romaani luo kuvan myös siitä, miten Saarenmaan rooli on muuntunut ja ennen kaikkea vankistunut tai täsmentynyt uudestaan itsenäistyneen valtion alueiden keskinäisissä suhteissa.

Krossin mahtavien historiallisten romaanien verroille Tahtamaa ei kohoa; siitä puuttuvat kerronnan jylhät kaaret ja aikakausien ominaisluonteeseen liittyvät yllätykset, jotka ovat käyneet tutuiksi Krossin hienoimmista teoksista. Omintakeisen kuvan Viron talouselämän yksityiskohdista Tahtamaa toki piirtää.

JOUKO GRÖNHOLM

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.