Perjantai 24.11.2017Lempi, Lemmikki, Sivi

Hätähuuto lapsen puolesta

• Tuula Malin: Tapaus Anton. Kustannusosakeyhtiö Malinmedia 2012. 320 s.

Avioero on aina inhimillinen tragedia. Eniten siinä kärsivät lapset, jotka joutuvat kyyristelemään vanhempien välisten suhteiden taistelukentällä. Lapselle tilanne on ahdistava – tiedän sen omasta kokemuksesta.

Näitä inhimillisiä murhenäytelmiä sattuu tietysti myös eri kansallisuuksia edustavien ihmisten välillä.

Näissä tapauksissa lapset joutuvat kestämään ylimääräistä painetta: he kantavat kaiken sen kulttuurisen jännityksen, jota näihin avioliittoihin oli ladattu.

Nämä rujot lastensuojelutarinat kertovat omalla tavalla siitä miten elämä kuohuu ja jättää arpensa lapsiin kahden eri kulttuurin rajalta.

Toimittaja Tuula Malin on kirjoittanut aiheesta erittäin ajankohtaisen ja sydäntäriipaisevan kirjan.

Kertomus avaa tarinan isän – Paavo Salosen puolelta. Siinä kerrotaan kuinka Suomen kansalainen Paavo Salonen ja Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen Rimma Salonen saivat 2003 lapsen. Seuranneen eron tuloksena vanhemmille annettiin yhteishuoltajuus.

Maaliskuussa 2008 nelivuotias poika lähti äitinsä mukana Venäjälle ja hänestä ei kuulunut pitkään aikaan mitään. Rimma Salosen vanhempi poika jäi Suomeen.

Huhtikuussa 2008 Tampereen käräjäoikeus määräsi Paavo Salosen väliaikaisesti lapsen yksinhuoltajaksi. Kun lasta ei kuulunut, Paavo lähti Venäjälle etsimään lastansa.

Paavo hankki venäläiseltä tuomioistuimelta tuomion, jonka mukaan Anton ei ollut Venäjän kansalainen, mutta ei saanut tulla lapsen kanssa takaisin Suomeen. Venäjän federaation turvallisuuspalvelu FSB esti tulon Suomeen.

Ahdinkoon jäänyt Paavo Salonen sai apua Pietarin konsulaatissa työskentelevältä Simo Pietiläiseltä, joka vei niin isän kuin pojankin takaisin Suomeen oman autonsa takakontissa.

Tässä vaiheessa Venäjä teki lapsesta arvovaltakysymyksen. Ehkä siihen pyrittiinkin korkeilla tahoilla?

Harkittua
suurvaltasadismia?

Paavo Salonen kohtasi tässä vaiheessa henkilökohtaisesti ja yksin suurvallan painostuksen. Venäjä teki kiistasta maaottelun, jossa Paavolla oli vastassaan 142 miljoonaa opponenttia ja Venäjän palvelualtis media.

Kirjaa lukiessa ihmettelee sitä, miten yksin tavallinen ihminen voi olla ja miten serviilejä suomalaiset poliitikot ovat olleet tässä tapauksessa. Mitä me teemme näillä turhilla poliitikoilla, jotka eivät osaa nousta puolustamaan maan omia kansalaisia?

Kirja kertoo tylysti, minkälaisen kveruloinnin ja harkitun sadismin uhriksi Paavo Salonen joutui ja miten yksin hän on joutunut kohtaamaan tämän häneen kohdistetun ”jätetsunamin”.

Malinin kirja on karua luettavaa. Se auttaa meitä jäsentämään kyseisen kiistan eri linjat ja vastapuolen motiivit. Anton-pojan kannalta olisi kuitenkin suositeltavaa, että keskustelu hänen elämästään ja poliittinen hehkuttelu loppuisi. Antaa pojan päättää asioistaan itse kun hän täyttää 18 vuotta vuonna 2021!

Kiista on politisoitu ja tarkoituksella tulehdutettu. Eikö olisi Antonin edun ja kaikkien edun mukaista jättää tämä turha koohkaaminen? Hyvän naapurisovun sekä Suomen ja Venäjän välisen traditionaalisen ystävyyden kunniaksi?

Arto Luukkanen

”Malinin

kirja on karua

luettavaa.”

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.