Maanantai 26.6.2017Jorma, Jarmo, Jere, Jeremias, Jarkko, Jarno

Nuoruus, siivekästä ja veristä

• Aleksi Delikouras: Nörtti. New game. Otava 2012. 206 s.

• Venla Saalo: Kirkkaalla liekillä. Robustos 2012. 240 s.

Vuoden parhaille lasten- ja nuortenkirjoille tarkoitettu Finlandia Junior -kilpailu ratkeaa torstaina. Tekstien kirjo on laaja ja mitä ilmeisimmin tasapuolisuuteen pyrkivä, sillä ehdolla on teoksia pikkulasten kuvakirjoista nuorten aikuisten romaaneihin saakka. Vaikka fantasia loistaa poissaolollaan, ei voi välttyä huomaamasta, miten painopiste jää kuitenkin lastenkirjallisuuden puolelle.

Yläkouluikäisille ja miksei vanhemmillekin tarkoitettuja teoksia on vain kaksi, Venla Saalon pyromanialla leikittelevä Kirkkaalla liekillä ja Aleksi Delikourasin peliriippuvuutta kuvaileva Nörtti: New game. Molemmat kirjat edustavat kuitenkin lajinsa huippua. Ne ovat erinomaisia esimerkkejä uudenlaisesta nuortenkirjallisuudesta, joka unohtaa täysin perinteisen opettavaisuuden elementin ja luottaa nuorison omaan älyyn sekä anarkistiseen teinihuumoriin. Ennen kaikkea lähdetään liikkeelle nuorten omasta maailmasta ja siitä, kuinka tuskallista on olla nykyajan nuori.

Matka maailman reunalle

Venla Saalon Kirkkaalla liekillä tuo mieleen Maija Vilkkumaan musiikin sekä kielensä että sisältönsä puolesta. 14-vuotias Maaria on puoli vuotta aiemmin menettänyt elämänsä rakkaimman henkilön, isoveljensä Kalen. Nyt Maaria on jo alussa ongelmanuori, syrjäytymisvaarassa oleva koulupudokas, joka räyhää ja raivoaa eikä suostu löytämään tietä ulos omasta lohduttomuudestaan, vaikka auttajiakin ilmestyy ympärille. Suhde äitiin on täysin poikki.

Kirkkaalla liekillä itseään loppuun polttava tyttö unelmoi vain yhdestä asiasta, kaupungin kauneimman kirkon polttamisesta. Jostakin syystä mieli uskoo teon tuovan mukanaan rauhan ja mahdollisuuden uuteen elämään.

Saalon teoksen hienous piilee vimmaisuudessa, joka tunkee esiin pisteettömänä tekstinä, poukkoilevina ajatuskulkuina ja koskettavana kuvakielenä. Nuoren ihmisen kriisiä ei vähätellä, eikä sen yli pääsemistä esitetä helppona. Pelkkä halu ymmärtää ei riitä, auttamiseen vaaditaan paljon monimutkaisempia taitoja, uskallusta ja sattumaakin. Loppuun asti saa todellakin jännittää, miten Maarialle käy.

Lukijan annetaan myös hienosti itse oivaltaa, ettei Maarian näkökulma ihmisiin ja asioihin ole ehkä se ainoa tai edes oikea, mutta tytölle silti täyttä totta.

Nettipelaajan todellisuus

Hyvin eivät mene myöskään asiat Aleksi Delikourasin Nörtti-kirjan päähenkilöllä, joka vaatii itseään kutsuttavan koulussa pelimaailmasta tutulla nimellään DragonSlayer666.

Jos edellinen teos toi mieleen Vilkkumaan, muistuttaa Nörtti amerikkalaista kulttielokuvaa Napoleon Dynamite. Antisankarigenre eli eräänlainen luuserilajityyppi naurattaa kierosti: omapäinen nörttipoika, joka ei edes halua samoja asioita kuin muut yläkoululaiset, näyttää ensin ulkonäkökeskeisessä kilpailuyhteiskunnassa säälittävältä, mutta lopulta heikkous kääntyy voitoksi.

Nettimaailmassa viihtyvä päähenkilö on reaalitodellisuudessa kuin kala kuivalla maalla, eivätkä koulukaverit saati opettajat päästä epäsosiaalista poikaa helpolla. Ja tietenkin mukana on myös tyttö.

Delikouras näyttää, millaista sietokykyä vaaditaan yläkoulussa, jotta pärjää, eikä piireihin pääse kuka tahansa. Myös äidin käsitys terveistä elämäntavoista rassaa, mutta kreikkalaisesta isäpuolesta Drago saa yllättävän tukijan.

Kirjaa piristää entisestään hyvä juoni ja siihen liittyvä nettimateriaali: YouTubesta voi katsoa useammankin Brassmon tekemän dokumentin Nörtistä. Hauskinta on huomata, miten kerronta vaikuttaa viestiin ja miten epäluotettava minä-kertoja lopultakin on kameraan verrattuna, joka sekin ohjailee todellisuutta omilla valinnoillaan.

On todella hienoa, että Delikouras rantauttaa tämän anarkistisen nuorisohuumorin myös suomalaiseen kirjallisuuteen, ja vielä näin laadukkaan romaanin kautta.

MARI VIERTOLA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.