Keskiviikko 22.11.2017Silja, Selja

Hyytävää kalmottelua

• Sergej Verc: Hautajaisilveily. Suom. Kari Klemelä. Mansarda 2012. 326 s.

Dekkareiden aihepiiri on usein kaavamainen: joku tai jotkut on murhattu tai murhataan ja sankaripoliisi paljastaa tekijän tai tekijät. Vaihtelua kaavaan saadaan monin eri keinoin. Tapahtumapaikan oma kulttuuriperinne tarjoaa pikantit mausteet, ja ne puolestaan voivat tehdä dekkarista erityisen kiinnostavan.

Näin tapahtuu Hautajaisilveilyssä. Italialais-slovenialainen Sergej Verc esittelee ensimmäisessä suomennetussa romaanissaan päähenkilö Benjamin ”Beno” Perkon.

Tämä italialainen komisario lomailee Sloveniassa kunnes saa tietää murhasta, jota poliisi ei saa kunnolla tutkia.

Käsky on tullut korkealta taholta ja kun Beno ei kuvia kumarra, kirjailija luo harkitun ja pohjoismaalaisesta perspektiivistä tarkastellen pätevältä vaikuttavan juonikuvion.

Kirjan keskeinen anti tuntuu olevan, että niin kutsutut hyvikset otaksuvat näkevänsä harhoja tai lankeavat salaliittoteorioihin. Pahikset eivät vaikuta pahoilta ennen kuin heidät paljastetaan. Tavikset puolestaan ovat pelinappuloita pelissä, jonka sääntöjä ei tunneta tai ne vaihtelevat pelaajasta riippuen.

Niljakkaat
lonkerot

Jos dekkarista hakee jännitystä, Hautajaisilveily on siihen omiaan. Jos taas hakee omille ennakkoluuloilleen vahvistusta vaikkapa mafian olemassaolosta, voi olla varma, että sitä löytyy mitä on hakenutkin. Mafia ei ole vain arkipäivää; Sergej Verc luo uhkakuvia vielä mahtavammasta järjestöjen yhteistoiminnasta, jonka lonkerot ovat pitkät, kimurantin mutkikkaat ja niljakkaan liukkaat.

Hautajaisilveily ei silti perustasollaan kovin paljon poikkea parhaista skandinaavisista poliisiromaaneista.

Poliisin resurssit ovat rajalliset, taitavimmat tutkijat ovat hieman boheemeja ja sankaruuskin perustuu usein kohtalon oikkuihin. Kiipeliinkin joudutaan ja pomot yrittävät pompottaa.

Kolmastoista
uupuu

Hautajaisilveily on tosikon suomalaislukijan kannalta arveluttava.

Toisaalta sen kovaksikeitetty jännitys tenhoaa, mutta yhteiskunnallinen näkemys hirvittää. Hautajaisilveily ei ole vain viihdettä hellepäivän ratoksi rannalla vaan synkistelyä sadepäivien masennukseen.

Aivan Andrei KurkovinKuolema ja pingviini -teoksen kauhistuttavuuteen Verc ei ilmeisesti halua kurottaa. Suomentaja Kari Klemelän teosvalinta osoittaa tyylitajua: kulttuuripoikkeamien esittely dekkarin hahmossa on taitava veto ja kun tämä teos – pahus soikoon – vielä kutkuttaa mukavasti, täytyy vain toivoa, että helmi löydetään.

On makuasia, olettaako kirjan lukujen numerointia vain erheeksi, vai viittaako tekijä lukujen magiaan. Yhdysvaltalaisissa taivaanraapijoissa ei ole kerrosta numero 13; ei ole myöskään Hautajaisilveilyssä tämän numeroista lukua. Neljästoista luku esiintyy kahdesti.

ERKKI KANERVA

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.