Keskiviikko 22.11.2017Silja, Selja

Panternin satavuotinen tarina kiehtoo

• Hannu Laaksonen ja Rauno Lahtinen: Talo luostarin raunioilla. Pantern, Ett hus på klostergrund. Turku/ Åbo 2011. 211 s. Turun museokeskuksen julkaisuja 55.

Turun Kaskenkadulla sijaitsevasta Frithiof Strandellin piirtämästä Panternin kiinteistöstä ilmestyi kirja loppusyksystä. Oman historiikkinsa sai jo aiemmin keväällä Strandellin suunnittelema asuinkiinteistö Albatross.

Rakennuskannastamme vain alle kaksi prosenttia on rakennettu ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kiinnostus rakennusperintöä ja ympäristöllisiä arvoja kohtaan näyttää vähitellen lisääntyvän Suomessa.

Vielä 1960- ja 1970-luvuilla niille ei yleisesti annettu mitään arvoa.

Kaskenmäen ja Panternin menneisyyttä käsitellessään kulttuurihistorioitsijat Hannu Laaksonen ja Rauno Lahtinen eivät kartoita pelkästään kaupunginosan ja Strandellin piirtämän jugendtalon historiaa. Kerrostalon vaiheet solmitaan osaksi lähihistoriaa ja modernisoituvaa yhteiskuntaa.

Pyykinpesu Kristiinankadun päässä, 1910-luvun kieliriidat ja luokkayhteiskunnan hiipuminen luovat antoisaa ajankuvaa, jota teknologian edistysaskeleita kuvaavat keksinnöt, kuten sähkövirran tulo kaupunkiin kehystävät.

Lukija johdatetaan seikkaperäisesti läpi vuosisatojen aina nykypäivän keskusteluun kirjastosillasta. Ainutlaatuiset kartat ja postikortit sekä kuvamateriaali arkeologisista kaivauksista havainnollistavat kaupunkikuvan näkymättömän kerroksellisuuden. Kirjan upea taitto on graafikko Ulla Kujansuun ja erinomaiset valokuvat Martti Puhakan.

Kokonaistaideteoksena taloa lähestyvät artikkeleissaan taidehistorioitsijat Helena Soiri-Snellman ja Christian Hoffmann. Edellinen kirjoittaa syventävästi Panternin kaakeliuunityypeistä, jälkimmäisen keskittyessä rakennuksen kiinteisiin uniikki-lasimaalauksiin.

Luostari
Kaskenmäessä

Aikamatka alkaa Pyhän Olavin dominikaanisesta luostarista 1200-luvulta. Luostari toimi kaupungissa 280 vuotta ja osa sen tiloista sijaitsee vuodenvaihteessa 1910 – 11 valmistuneen Panternin alla.

Alueella sijainnut luostarin hautausmaa paljastui rakennuksen lisäosan, ns. Uuden Panternin perustuksia kaivettaessa 1939.

Luostari siis melkein katosi kaupungin katukuvasta, kunnes munkit saivat 2005 muistopatsaan Olavinpuistoon.

Tietointensiivisesti maukas teksti valottaa, miten 1700-luvulla nykyisen Panternin tienoilla asuivat humalatarhanrenki, muurarimestari, porvari, proomurenki ja kellonsoittaja. Tai miten maistraatti kävi jatkuvaa kamppailua sekä puhtaanapidon että paloturvallisuuden puolesta savupirttejä, käymälöitä ja avonaisia viemäreitä sekä kotieläinten jättämiä lantakasoja vastaan. Liikenteen aikaansaamista ilman epäpuhtauksista tai paikoitusongelmista oltiin tuolloin vielä kaukana.

Nykyiseltä Maariankadulta alkanut Turun palo 1827 muutti tunnetusti kehityksen suunnan. C.L. Engel suunnitteli palon jälkeen uuden kaupungin vanhan raunioille. Hän piirsi uuden ruutukaavan ajanmukaisine kortteleineen Turkuun. Muun muassa Panternin tontti syntyi tämän seurauksena.

Turkulainen
jugendarkkitehti

Kaupungin uudisrakentaminen jatkui suotuisasti palosta aina ensimmäisen maailmansodan syttymiseen 1914. Kymmenluvun kuluessa uusi tyylisuunta jugend, art nouveau oli rantautunut Saksan ja Ruotsin kautta Turkuun. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa kaupungin keskusta oli kirjoittajien mukaan saanut jo hyvin yhtenäisen jugendilmeen. Helsingissä rakennustyyli suosi, toisin kuin Turussa, kansallisromanttisia aiheita.

Helena Soiri-Snellman on jo varhemmin Hjorten jugendlinna -kirjassaan (2004) kiinnittänyt huomiota turkulaisen jugendaikakauden tunnetuimman arkkitehdin Frithiof Strandellin (1865 – 1925) laajan tuotannon jääneen kokonaan vaille kansallista huomiota. Sama todetaan nyt käsillä olevassa teoksessa.

Iso osa Strandellin linnamaisista jugendrakennuksia on Panternin tapaan saavuttanut sadan vuoden iän Turun keskustassa. Hjorten Kaskenmäessä, Prima, Yliopistonkadun ja Aurakadun kulmassa, Wuorilinna Aura- ja Tornikadun risteyksessä ja Åbo Aktiebankin pankkitalon eli Old Bankin lisäksi Aurakatu 20:n asuinkerrostalo.

Pääkaupungin ulkopuolella vaikuttavien arkkitehtien työt näyttävät Suomessa unohtuvan ja heitä ei löydy edes alan yleisteoksista. Paikallisen rakennusperinnön tutkimiselle on siis tilausta jatkossakin.

Kaksikielinen kirja luo hyvin eloisan näkymän maamme vanhimman kaupungin historiaan. Yhteisen rakennusperinnön merkityksen esiin nostaminen on Panternin asukkailta ja kirjan artikkelien kirjoittajilta kulttuuriteko.

Iina Antinluoma

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.