Torstai 27.4.2017MerjaKansallinen veteraanipäivä

Donnerin uusin Maammekirja?

Jörn Donner tarkasteli Uudessa maammekirjassaan (1967) 50-vuotiasta Suomea. Esseekokoelma Suomi Finland kommentoi vuorostaan 100-vuotiaan Suomen nykyilmiöitä.

KIRJAT

Jörn Donner: Suomi Finland.

Suom. Kari Koski. Otava. 111 s.

”Miksi olen täällä? Mitä minä täällä teen?”Joskus radikaalilla 1970-luvulla Jörn Donner sanoi haastattelussa, ettei Suomi ole hänelle sen tärkeämpi paikka kuin mikään muukaan maailman kolkka. Uusimmassa kirjassaan pian 84-vuotias kosmopoliitti pohtii edelleen, mikä hänet on saanut tänne jäämään.

Huikeat kuutisenkymmentä teosta julkaissut Donner on vuosikymmenten saatossa kirjoittanut useita syvällisiä analyysejä etenkin eurooppalaisuudesta mutta myös Ruotsista ja Suomesta. Itsenäisyytemme 50-vuotisjuhlan kunniaksi 1967 ilmestyi Donnerin Uusi maammekirja, joka maalaili ankeahkoa kuvaa agraarisesta Suomesta mutta hehkutti myös maan teollistumista ja uuden teknologian mahdollisuuksia.

Moni varmaan oletti, että nyt Suomi 100 -juhlavuoden alussa julkaistava Suomi Finland olisi jonkinlainen päivitetty versio Uudesta maammekirjasta, kattava analyysi maan nykytilasta. Sitä teos ei ole, joskin SE sisältää monia donnermaisia kommentteja ajankohtaisista aiheista.

Kirja on kokoelma toisiinsa löyhästi liittyviä, hieman tajunnanvirtamaisia esseitä, joista osa pohjautuu lehtikirjoituksiin. Jotkin suomalaisuutta koskevat kommentit jäävät tosin harmittavan viitteellisiksi.

lähihistoriamme presidenteistä Donner esittää mainioita huomioita, mutta Tarja Halosen kaudesta hän kuulemma muistaa vain, että tällä oli Venäjän suurlähettilään lahjoittama kissa. Miksiköhän? Myös kirjoittajan myönteinen Nato-kanta selviää lähinnä rivien välistä – aiheesta olisi moni varmaan lukenut mieluusti syvempääkin analyysiä.

Toki monissa esseissä kuullaan myös tuttua poleemista Donneria. Ei jää epäselväksi, että nykyhallitusta hän inhoaa. Erityisesti sen ”kolme ukkoa” saavat huutia: Sipilä, Orpo ja Soini varmaan tarkoittavat hyvää mutta kun asiaosaaminen on ihan nollassa. ”SOS – pelastukoon ken voi!”

Varsinkin Timo Soinin ja perussuomalaisten politiikkaa Donner suomii raskaalla kädellä kuten ylipäätään Suomen reviiriajattelua ja Euroopassa voimistunutta nationalismia. Alexander Stubb -inhon perusteluksi näyttää sen sijaan riittävän se, että mies on narsisti. Hieman koomista sinänsä, sillä moni inhosi takavuosina Donneria samasta syystä.

Terävimmillään Donner on pohtiessaan terveyden- ja vanhustenhuoltoa. Hän käyttää esimerkkinä omia sydän- ja syöpähoitojaan ja kysyy ironisesti, onko yhteiskunnan kannalta mielekästä pitää hänen ikäistään kalliilla rahalla hengissä. Samalla hän lausuu ääneen sen, mitä muut poliitikot eivät uskalla: yhteiskunta ei kykene jatkossa ylläpitämään kaikenkattavaa vanhustenhuoltoa.

Suhteellisen suppean sivumäärän puitteissa Donner kommentoi muitakin ajankohtaisia ilmiöitä kuten maahanmuuttoa, niin sanottua ikärasismia ja suomalaisen sivistyksen puutetta. Moni ongelma jää tosin vastausta vaille mutta esseistin tehtävä onkin kysyä.

Veijo Hietala

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.