Perjantai 28.7.2017Atso

Kirja-arvio: Twin Peaks, mystiikka ja ufot

Mark Frost: Twin Peaks: Salattu historia.

Suom. Riie Heikkilä. Otava. 368 s.

David Lynchin ja Mark Frostin Twin Peaksin (1990–1991) on sanottu tehneen televisiosarjoista taidetta.

Näkökulma väitteessä on tietysti häpeämättömän amerikkalainen. Twin Peaksin sekoitus kauhua, dekkaria, melodraamaa ja surrealistista sekoilua oli jotain täysin uutta vain amerikkalaisessa televisiossa.

Twin Peaksille on neljännesvuosisadan aikana ehtinyt kertyä kulttimainetta niin paljon, että Lynch on houkuteltu tekemään sille kolmas tuotantokausi. Uusi kausi alkaa vuoden 2017 aikana, ja sen innoittamana suomalainen kustantaja on ottanut uusintapainokset kahdesta aiemmin tehdystä Twin Peaks -kirjasta, raa'asti murhatun Laura Palmerin ja hänen kuolemaansa tutkivan agentti Dale Cooperin päiväkirjoista.

Näitä merkittävämpi julkaisu on kuitenkin sarjan toisen alkuperäisen luojan, Mark Frostin kollaasiromaani Twin Peaks: salattu historia. Frost on kirjoittanut sen ilmeisesti ilman David Lynchin panosta. Hän on onnistunut luomaan Twin Peaksin henkilöille uskottavat perhetaustat ja samalla hän on nostanut sarjan yhden sivuhenkilön arvoon arvaamattomaan. Suoritus on sinänsä ihme, sillä sarja vaikutti paikoitellen improvisoidulta kaikkine käänteineen.

Salattu historia on sijoitettu vuoteen 2016, jolloin FBI-pomo Gordon Cole (jota alkuperäisessä sarjassa esitti Lynch itse) määrää agentin tutkimaan salaperäistä kansiota. Siihen on koottu tietoja Twin Peaksin kaupungin historiasta ja sen asukkaista sekä asioita, jotka näyttävät aluksi liittyvän vain hatarasti Laura Palmerin murhaan.

Kerronta etenee raporttien, päiväkirjamerkintöjen ja lehtileikkeiden avulla. Vasta kokonaisuus on kaunokirjallisesti nautittava, yksittäin luettuna pätkät ovat merkityksettömiä, vaikka Frost omaksuukin erilaisia kertojanääniä uskottavasti.

Kirjan muoto on muodikas. Vastaavalla tavalla on rakennettu esimerkiksi Marisha Pesslin Yönäytös. Myös elokuvissa tällaista found footage -tyyppistä kerrontaa on nähty paljon, aina Blair Witch Projectista lähtien.

Rakenteeseen sisältyy epäuskottavuuksia, kun dokumentit keränneen arkistoijan henkilöllisyyttä pantataan, aivan kuin niitä tutkimaan pantu agentti olisi itsekin lukenut ne järjestyksessä.

Alkuperäinen Twin Peaks leikitteli mystiikalla ja okkultismilla ja teki aiheista samalla lempeää pilaa. Twin Peaks: salattu historia syöksyy teemoihin täydemmin ja syvemmin. Sivuilla vilahtelee ufoja, ulkoavaruuden olentoja, saatananpalvontaa, salaliittoja.

Aiheet eivät ole Frostille vieraita, sillä hänen aiemmissa teoksissaan, kuten esikoisromaanissa The List of Seven (1993), okkultismi esittää suurta roolia.

Ei ole siis ihme, että Twin Peaks: Salattu historia on hyvin oppinut teos. Kaikki näyttää myös olevan jossain määrin totta – esimerkiksi koomikko Jackie Gleasonin suhde presidentti Richard Nixoniin ja avaruusaluksen muotoon rakennettu talo ovat dokumentoituja tosiasioita. Frostin teos osoittaa todeksi vanhan maksiimin: jos yksityiskohdat pitävät kutinsa, kokonaisuuden voi valehdella.

Juri Nummelin

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.