Sunnuntai 22.1.2017Visa

Kirja-arvio: Häikäisevä Kirkkaus kirjoittamisen voimasta

Riitta Jalonen: Kirkkaus.

Tammi. 352 s.

Harva romaani tekee yhtä vahvan vaikutuksen kuin Riitta Jalosen uusin, herkkä ja herkistävä teos. Kirkkaus on rakennettu taitavasti ja kirjoitettu upeasti. Sen kertoma henkilöhistoriallinen tarina on vavahduttava ja käsitellyt aiheet sekä teemat ovat suuria.

Romaani kertoo uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta (1924–2004), jonka teoksia ei ole suomennettu huolimatta siitä, että hänen nimensä oli usein mukana Nobelin kirjallisuuspalkintokaavailuissa. Romaaninsa jälkisanoissa Jalonen kirjoittaa tutustuneensa Framen tuotantoon vuonna 1994, ja siitä lähtien Frame kulki hänen mukanaan.

Jalosen mukaan Kirkkaus-teoksen kirjoittaminen lähti lopulta liikkeelle kuin ”se olisi istutettu etukäteen” hänen sisälleen. Juuri sellainen vaikutelma romaania lukiessa tuleekin. Aiheensa vaikeudesta ja vakavuudesta huolimatta teos kulkee vaivattomasti kielen tavoittaessa olemisen moninaiset sävyt ja rytmit sekä taiteen tekemisen materiaaliset edellytykset ja muodot.

Kirkkaus on fiktiivinen teos vaikka se nojautuukin Framen elämään. Framen elämä sinällään on kuin luotu romaanin aiheeksi. Hän syntyi aineellisesti köyhään perheeseen ja kaksi hänen siskoaan kuoli nuorena hukkumalla. Isä ja veli riitelivät välillä väkivaltaisesti.

Framen mielenterveydelliset ongelmat veivät hänet vuosikausiksi psykiatrisiin sairaaloihin, joihin hän välillä hakeutui itsekin. Hänelle annettiin lukemattomia kertoja sähköshokkeja, ja jopa lobotomian uhka oli näköpiirissä. Hänet myös diagnosoitiin skitsofreenikoksi, virheellisesti.

Jalonen kuljettaa Framen perheen historiaa, kirjailijan kokemuksia sairaaloissa ja matkoilla Eurooppaan rinnakkain niin, että aikatasot menettävät ajoittain erottavat rajansa. Framen elämän tapahtumat kulkevat hänen sisällään yhtäaikaisina, aina läsnä olevina ja ne kaikki ovat mukana hänen kirjoittamisessaan.

Kirkkaus on yhtä paljon romaani taiteen ja kirjoittamisen voimasta kuin Framen elämän tapahtumista. Framen elämässä kuolema on voimallisesti läsnä sekä perheenjäsenten poismenojen että omien itsemurha-ajatusten ja ahdistuneisuuden muodossa. Frame ajaa kuoleman pois kirjoittamalla.

Kirjoittaminen on niin suuri osa Framen persoonallisuutta, että sähkösokkihoitoa odottaessaankin hän miettii sanoja. Kun sairaalassa ei ole aikaa tai mahdollisuutta kirjoittaa, hän kuvittelee kirjoittavansa muistikirjaansa, ”kirjoitin sinne silmieni liikkeillä”, kuten Jalonen kuvaa.

Romaani on kirjoitettu minämuodossa, mutta kuitenkin syntyy vaikutelma, että siinä kaksi kirjailijaa kulkee rinnakkain. Elämäntarinat eroavat toisistaan, mutta suhde taiteeseen ja kirjoittamiseen yhdistää. Elämän kuvittelu sanoilla on elämän ylläpitoa, Framelle kirjoittaminen on konkreettinen tapa säilyä hengissä.

Kirkkaus on kokonaisuudessaan ihastuttava, loistava, jopa häikäisevä romaani. Finlandia-palkintoraati ei teosta huomioinut, mutta Runeberg-palkintoehdokkaaksi teos on nimetty.

Kaisa Kurikka

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.