Lauantai 21.1.2017Aune, Oona, Auni, Netta

Kirja-arvio: Teräsvillaa ja vaahtokarkkia

Aino Kivi: Maailman kaunein tyttö.

Into. 329 s.

Kysymys kuuluu: onko maailman kaunein tyttö se, joka ei vielä tiedä surusta mitään, vaiko se, joka tietää siitä jo kaiken?

Aino Kiven esikoisromaanissa Maailman kaunein tyttö äiti katsoo ruokapöydässä tyytyväisenä neljää tytärtään. Nämä hän lähettäisi harrastamaan tanssia ja soittamista ja laittaisi parhaisiin kouluihin. Tällaiseksi hän suunnitteli täydellisen perheen.

Mutta elämällä on muitakin suunnitelmia.

Heti alussa Kivi asettaa tehokkaasti tarinan raameihinsa kahdella runoilla ja Kurt Cobainin itsemurhalla amerikkalaisen autotallin yläkerrassa. Aikaa ja teemaa ei tarvitse enempää kysellä; teinituskalla mennään eteenpäin.

Muutoinkin teoksen rakenne on hyvin hallittu. Se jakautuu kolmeen osaan, ja jokaisessa minäkertojaksi valikoituu siskoksista se, jonka lapsuuskupla on juuri puhjennut ja josta on kuoriutunut uusi ihminen, verinen ja limainen teini.

Koska sisarusten ikähaitari on melko laaja, tarina sijoittuu 1990-luvun alkupuolelta nykypäivään. Kerrontajärjestys noudattaa kronologiaa, mutta vasta kuopuksella on mahdollisuus tehdä yhteenveto ja antaa ääni myös esikoiselle tämän päiväkirjamerkintöjen kautta.

Tekstin tasolla kuljetaankin sitten koko ajan vereslihalla ja hetkessä kiinni. Kivi on laittanut jokaisen perhetytön kapinoimaan eri tavalla, mutta volyymistä ei tingitä, käännytään sitten sisään tai ulospäin, huudetaan tai hiljennytään mykkyyteen.

Vaikka Aliisa, Ada, Anni ja Alma ovat kaikki erilaisia, yhteisiäkin piirteitä löytyy, kuten alemmuudentunnetta ja sisarkateutta, yksinäisyyttä ja pahaa tahtoa. Ja joskus on myös hetkiä, joista välittyy huolenpito ja rakkaus, jota tosin on kaiken tuskan takaa vaikea nähdä.

Lapsilleen parasta tahtovilla vanhemmilla ei ole tähän mitään välineitä, sillä jokaisen on kuitenkin kärsittävä nuoruutensa itse.

On hieno huomio Kiveltä asettaa viattomalta tuntuva kauneuden käsite yhdeksi tyttöjen suurimmista ongelmista. Kaunis nainen tuntuu yhä olevan kaikkien omaisuutta, ja ihailevaksikin tarkoitettu katse voi tuntua liian intiimiltä ja satuttaa, pahantahtoisista ja kateellisista tuijotuksista puhumattakaan.

Suojakuori on siis rakennettava tavalla tai toisella. Objektista on päästävä subjektiksi, jos mielii itse päättää asioistaan.

Kaikki eivät siinä onnistu, edes Kiven luomassa sisarusparvessa. Kiven kuvaamat, vanhimman siskon sairastumisen aiheuttamat perheensisäiset tunnemyrskyt ja asian taitamaton käsittely repivät myös nuoremmat sisarukset loppuelämäkseen avohaavoille. Senkin Kivi näyttää hyvin, miten samalla on mahdollista hävetä ja rakastaa.

Annin paras ystävä Susanna pukee ajatuksen sanoiksi: ”Kaikissa perheissä on jotakin perverssiä. Ja pimeimpiä on aina ne, jotka vaikuttaa eniten normaaleilta. Ehkä ihmisiä ei vaan ole luotu elämään niin kauan yhdessä.”

Maailman kaunein tyttö on hieno läpileikkaus tytöistä – ja ihmisyydestä. Kaikissa on monta puolta, pahaa ja pelottavaakin, ja se on ihan ok.

Ei saa antaa ulkokuoren hämätä.

Mari Viertola

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.