Ilkka Remes herättää
taas alitajunnan peikot

• Ilkka Remes: Teräsleijona. WSOY 2011. 468 s.

Edellisessä kirjassa Shokkiaalto esitelty Riku Tanner on saanut potkut keskusrikospoliisista. Riku Tannerin venäläinen ex-vaimo on uuden puolisonsa manipuloimana päättänyt pitää Leo-pojan irti isästään.

Tästä alkaa katkera huoltajuusriita, jonka erikoisia piirteitä sisältävien käänteiden aikana lukija ei ehdi pitkästyä. Nyt Riku Tannerin hahmon toiminnasta on siivottu tarpeettomat oheisluonnehdinnat, ja näin on hyvä. Remeksen tekstissä parasta on hengästyttävällä vauhdilla etenevä toiminta, ja uudessa teoksessa keskitytään juuri tähän.

Remeksen tarina pohjaa perusteemaltaan jo tapahtuneeseen asiaan. Venäjän lasten oikeuksien valtuutettu Pavel Astahov kävi Suomessa keväällä 2010 neuvottelemassa viranomaisten kanssa venäläisäidin ja suomalaisisän Turussa huostaanotetun lapsen tapauksesta. Tämä sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin sai median intoutumaan kummassakin maassa, ja tapaus toimi selvästi esikuvana Teräsleijonan tapahtumille. Kirjassa Astahovin vierailu toimi tietysti vain innoittajana ja kehyksenä; kirjan tapaus on hyvin erilainen ja venytetty kiintoisammaksi.

Leon isäpuoli Hans on pahimman luokan häikäilemätön bisnesopportunisti. Hahmosta on luotu harvinaisen vastenmielinen nilviäinen, jolle rikastumisen kiireessä mikään ei ole liian pyhää häväistäväksi. Riku Tanner taistelee pojastaan apunaan Suomelle hyvää haluava ystävänsä, Yhdysvaltojen erikoisjoukoissa koulutuksen saanut patriootti, jonka näkemys Suomen edusta on mielenkiintoinen.

Politiikka
pukee

Aidosta elämästä tuttua on myös rasismikeskustelun kuumentuminen, venäläisten kiinteistökauppoihin liittyvä pelko ja Suomen poliittisen kartan uusiutuminen. Aikamme ilmiöt ovat taitavan kirjoittajan käsissä auliisti taipuvaa muovailuvahaa, josta kirjailija tuntuu intoutuneen samankaltaiseen kertomisen vimmaan kuin viime vuosikymmenen parhaissa teoksissaan.

Kun taiten rakennetut jännitteet alkavat kirjassa purkautua loppukesän helleaallon keskellä, on syytä varata aikaa kirjan loppuun lukemiseen. Maahanmuuttoa vastustavat porukat lähtevät liikkeelle, venäläiskohteita vastaan isketään, ja kuten Remeksen teoksissa tapaa olla, kaikki tapahtuu siten, että teoriassa näin voisi tapahtua oikeassakin elämässä. Erikoisjoukoista koulutuksensa ammentanut patriootti saattaa olla hahmoista epätodellisin, mutta mikäs siinä. Mies on mainio mauste vetävään tarinaan.

Remes palaa uusimmassa jännityskirjassaan muutaman kirjan verran takaisin päin siihen, minkä päälle hänen kirjojensa kansansuosio alunperin rakentui: kiivastahtiseen ja terävään jännitykseen, jossa lukija ei malta nukkua ennen kuin epilogi palauttaa mielenrauhan. Kirjailijan soisikin pitäytyvän jatkossa politiikkaa hipovissa aihepiireissä, sillä parin edellisen kirjan loikat ympäristöuhkiin eivät toimineet yhtä hyvin.

ANNE SAVOLAINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.