Maanantai 27.2.2017Torsti

Kirja-arvio: Kohta sinusta tehdään runo

KIRJAT

Tapani Kinnunen: Ranskalainen suudelma.

Savukeidas. 61 s.

Kriitikon näkökulmasta turkulaisen Tapani Kinnusen runotuotantoa on vuosi vuodelta hankalampaa arvioida. Yhtäältä Kinnusen teksteissä on alati havaittavissa omanlaisensa sanallistamaton vetovoima, henkilökohtaisuuden ja elettyyden illusorinen vaikutelma, joka asettaa lukijansa runo ja teos toisensa jälkeen herkullisen kiusalliseen tirkistelijän rooliin.

Toisaalta vuonna 1994 debytoineen lyyrikon kokoelmat taas mieltyvät kautta linjan niin hyvässä kuin pahassakin verraten tasalaatuisina kokonaisuuksina. Varsinaisesta ilmaisullisesta uudistumisesta ei Kinnusen runoteosten kohdalla voi useinkaan puhua. Teksti on toki seestytynyt ja saanut lisää sävyjä sitten 1990-luvun roisien vuosien, mutta niin kokoelmarakenteen kuin käytettyjen tyylikeinojenkin tasolla kirjoittajan runojulkaisut mieltyvät tätä nykyä hieman kaavamaisina tapauksina.

Tekijänsä yhdeksäs itsenäinen runoteos Ranskalainen suudelma säilyttää Kinnusen lyriikan poeettiset askelmerkit tutuilla paikoillaan. Jyrkiksi rytmitettyjä, pääosin yksi- tai kaksisanaisista säkeistä koostuvia tekstejä ajaa eteenpäin voimakas kerronnallinen pohjavire.

Kokoelman minävetoiset runot mieltyvät kuin säemuotoon kirjoitetuiksi pienoisnovelleiksi; sattumanvaraisiksi, usein jonkinlaisen koomisen käänteen ympärille rakentuviksi tuokiokuviksi.

Varsinaissuomalainen paikallisväri kirjailijakollegoineen ja paikannimineen leimaa totutusti Kinnusen runoilmaisua. Etäisyyttä ja kontrastia turkulaiseen arkeen haetaan tällä kertaa ainakin Kreetalle, Lontooseen, Helsinkiin ja Kyröön sijoittuvien säkeiden voimalla.

Yhtä lailla ennallaan on myös runojen puhujaäänen ironinen itseriittoisuus. Runominä esimerkiksi vakuuttaa valloittavansa "Hanian, / teen / sen / mihin / saksalaiset, / osmanit / ja / bysanttilaiset / eivät / pystyneet." Onnistunutta runoesiintymistä käsittelevässä tekstissä minä taas julistaa vastanneensa "täydellä teholla / kännisiin huutoihin. / Kaadan alkoholia lasiin, / olen menestynyt / raskaan sarjan runoilija."

Jos runojen tyylikeinot ovatkin pysyneet muuttumattomina, on Kinnusen ilmaisuun hiipinyt 2000-luvun kuluessa tervetulleita pehmeämpiä sävyjä. Aiemmin framilla ollut isyysaiheisto on muuntunut vähittäin elämän rajallisuutta käsitteleväksi aprikoinniksi. Melodramaattista tunnelmointia sävytetään kuitenkin tämän tästä oivaltavan koomisilla vivahteilla: "Karri Kokon näköinen / sairaanhoitajaharjoittelija / työnsi vuoteeni leikkaussaliin. / Lääkäri heilutti / valtavia puutarhasaksia / ja sanoi: / 'Kohta sinusta / tehdään runo.'"

Ranskalainen suudelma mieltyy Tapani Kinnusen moiskauttamana kahtalaisena kokemuksena. Yhtäältä jälki olisi saanut olla kernaasti vieläkin märempää, tai ainakin oikukkaampaa. Toisaalta kyyti taas on suloisen turvallista: teoksen lukija tietää takuuvarmasti jo ennalta, mitä tuleman pitää. Omassa tyylilajissaan Kinnusta on lisäksi vaikea päihittää; tekstien jännitteinen, rytmisesti salakavala kerronnallinen imu kantaa tämänkin runopusun yskähtelemättä aina kalkkiviivoille asti.

Miikka Laihinen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.