Keskiviikko 22.11.2017Silja, Selja

Pahan olon kylväjä

• Daniel Clowes: Wilson. Suom. Petri Stenman. Like 2011. 82 s.

Daniel Clowes (s. 1961) on amerikkalainen sarjakuvantekijä, joka on muokannut teoksistaan elokuvakäsikirjoituksia. Chicagolaissyntyisen taiteilijan tunnetuimmat työt ovat Terry Zwigoffin ohjaamat Ghost World (2001) ja Art School Confidental (2006).

Wilson on hänen ensimmäinen suomennoksensa, ja myös sitä ollaan sovittamassa valkokankaalle kahden muun Clowesin hankkeen lisäksi.

Sivun mittaisista, toisiinsa kytkeytyvistä episodeista koostuva teos kertoo Wilson-nimisestä miehestä. Wilson on yksinäinen kulkija, jonka läheisin elävä olento on koira.

Omissa oloissa muhiminen on muovannut Wilsonista henkisesti äkkiväärän hellakoukun, joka laukoo patoutumiaan kaikkiin kohdalle sattuviin.

Isän kuolema sysää Wilsonin liikkeelle. Matkan varrella hän muun muassa kohtaa entisen vaimonsa ja kuulee olevansa isä.

Edes vankila ei enää kuitenkaan pysty muuttamaan miestä. Wilson kulkee vääjäämättä omalla, yksinäisellä tiellään, lopulta seuranaan vain sadepisarat.

Wilson on sosiaalisesti kulmikas tyyppi, joka saatettaisiin diagnosoida muodikkaasti narsistiksi. Minä on kaikkien muiden yläpuolella eikä hän näytä piittaavan vähääkään muiden tunteista tai toiveista. Purkaukset ovat äkillisiä ja hallitsemattomia – silloinkin kun hän reagoi jonkun toisen kohtaamaan vääryyteen, ainoa lähestymistapa on aggressio.

Wilson elää kaupunkilaisen todellisuudessa, josta tunnistaa tämän ajan länsimaisen tunnekylmyyden ja piittaamattomuuden lähimmäisistä.

Vaikka Clowes kokeilee erilaisia tyylejä lähes fotorealistisesta arkisuudesta absurdeihin karikatyyreihin ja leikittelee myös väreillä, hän luo hahmostaan uskottavan: Wilson on yhtä vastenmielinen kuin hänen nihilistinen maailmansa.

Vastaavia letkautuksia on aiemmin kuultu muun muassa Hugleikur Dagssonilta. Nyt heitot saavat toisenlaisen sävyn, kun niitä tiputtelee tikku-ukkojen sijasta ulkoisesti normaalin oloinen koirantaluttaja.

Tyypissä on paljon yhtäläistä nettisaittien ja kansanradioiden turhautuneisiin purkautujiin, jotka vihaavat kaikkea ja kaikkia. Mielenmaisema tuo mieleen myös kouluampujat ja muut joukkotuhontaa hautovat syrjäytyneet, joille äärimmäinen väkivalta on ainoa jäljelle jäänyt tapa ottaa kantaa.

Kaikkineen Wilson on niin todentuntuinen, että saa lukijankin voimaan pahoin. Saavutus sekin.

MATTI KOMULAINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.