Fantasiakirjailija osaa
myös konsulttikielen

Olga Tokarczuk: Alku ja muut ajat. Suom. Tapani Kärkkäinen. Otava 2007. 266 s.

Kirjamarkkinoille näyttää ilmaantuvan yhä enemmän vakaviksi tarkoitettuja romaaneja, joissa elämä syrjäisellä maaseudulla on ankaraa, sivistys niukkaa ja seksuaalisuus rujoa, mutta muutoin olemassaolon puitteet on kuvattu kovin koristeellisesti, suorastaan myytillisesti.

Portugalilaisen Jose Luis Peixoton Tyhjän taivaan (2005) ja suomalaisen Riikka Pelon Taivaankantajan (2006) ohella samaa lajityyppiä kasvattaa nyt puolalaisen Olga Tokarczukin Alku ja muut ajat .

Yhteistä kolmikolle on se, ettei kansalliseen maaseutuepiikkaan perinteisesti kuuluvan kerronnallisen realismin hylkääminen ole sittenkään ollut järin vapauttava kokemus. Ainoaksi vaihtoehdoksi on nimittäin jäänyt ylikansallisen fantasiaviihteen kaavoittuneisuus.

Henkistä valmennusta

Kiusallisinta korukielen tuttuus ja mielikuvien konservatiivisuus on Tokarczukin kohdalla, sillä hän ei ole kirjailijana osannut luopua entisestä psykologin ammatistaan ja henkisen valmentajan konsulttikielestä. Niinpä Alku ja muut ajat alkaa nelikentällä, jonka työyhteisökouluttaja voisi kätevästi piirtää tiimipalaverissa fläppitaululle.

Alku-nimisen kylän pohjoinen raja herättää matkanteon levottomuutta, Tokarczuk kirjoittaa, eteläinen raja synnyttää himoa, lännessä uhkaa ylpeys ja idässä viisastelunhalusta johtuva typeryys. Kaikkia rajoja myös valvoo oma arkkienkelinsä, jotka eivät näe meille tutun maailman fyysisiä muotoja, vaan "niiden merkityksen ja sielun".

Kaksi maailmansotaa ja Puolan kommunismin ajan kattava romaani muistaa muutoinkin korostaa erilaisista elämäntaito-oppaista tuttua näkemystä, jonka mukaan kaikki "ulkoinen" tieto on jotenkin alempiarvoista. Parempaa on "sisäinen" tuntemus, joka voi syntyä kenessä tahansa ilman oppimisen ja ymmärtämisen vaatimaa vaivannäköä.

Sanoma on houkutteleva, ja käy siksi varmasti kaupaksi, samoin kuin psykologi Tokarczukin vanhaan myyntiartikkeliinsa lisäämä uusi, kaunokirjallisempi mystiikka. Konsulttikieleen lähtemättömästi kuuluvien elämän "prosessien" lisäksi Tokarczuk puhuu romaanissaan myös salaperäisemmistä elämän "voimista", jotka läpäisevät kaiken, ja jotka voi näyn kaltaisesti nähdä, mutta joita ei voi sanoin nimetä.

Asiaproosaksi tarkoitetuissa elämäntaito-oppaissa tällaiset voimat tarkoittavat mitä tahansa humpuukia, joka kirjoittajan mukaan vapauttaa lukijan arjen ulkoisista, alistavista auktoriteeteista, mikäli tämä vain sokeasti alistuu kirjoittajan auktoriteetille. Kaunokirjallisuudeksi tarkoitetussa romaanissa niiden funktio on periaatteessa toinen, puhtaasti viihteellinen, mutta humpuukin määrä pysyy vakiona.

Historian pohja

Tokarczukin puolustukseksi voi sanoa, että myös hänen romaanillaan on monille saman lajityypin edustajille ominainen, paikallishistoriallinen tausta. Esimerkiksi Guillermo del Toron palkituissa elokuvissa kauhufantasiaa terävöittävät Espanjan sisällissodan tai Francon diktatuuriin julmat realiteetit, Tokarczukin fantisoinnin yli vyöryvät puolestaan miehittäjän armeijat, kommunismi ja Puolan katolisen kirkon ylivertainen vaikutusvalta.

Tässä mielessä Tokarczukin tekstiin sisältyy varmasti myös aitoa kapinahenkeä, jonka varsinkin lukijat kotimaassa tunnistavat. Etäämpää katsottuna ongelmat kuitenkin korostuvat, symboliikka alkaa tuntua silkalta tyhjyydeltä, ja virallista teologiaa kasvoille lyövä henkilökohtainen mystiikka menettää viehätyksensä.

Romaanina Alku ja muut ajat ylittää melko nopeasti kynnyksen, jonka jälkeen turmeltumattoman mielikuvituksen ihanne muuttuu tavalliseksi typeryyden palvonnaksi. Ilman mitään tutkimuksellista näyttöä otaksunkin, että Tokarczukin innokkaimmat lukijat seuraavat muita ihmisiä useammin horoskooppeja, uskovat homeopatiaan, omistavat vähintään kaksi Feng Chui -opasta ja ovat käyneet kerran enkeliterapiassa.

PUTTE WILHELMSSON

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.