Maanantai 21.8.2017Soini, Veini

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa

Neil Gaiman (s.1960) tuli maailmalla 1990-luvun taitteessa tunnetuksi Sandman -sarjakuvan käsikirjoittajana. Englantilaissyntyinen, nykyisin Yhdysvalloissa asuva Gaiman on sittemmin siirtynyt lähes kokonaan proosan pariin.

Muutos oli Gaimanin mielessä jo kymmenen vuotta sitten hänen vieraillessaan Kemin sarjakuvafestivaaleilla. Tuolloin Gaiman totesi luvanneensa itselleen ainakin yhden asian - että kirjoittaa romaanin.

Hän oli tosin jo tuossa vaiheessa julkaissut yhdessä Terry Prachettin kanssa kirjoittamansa fantasiaromaanin Hyviä enteitä . Sen jälkeen Gaimania on saatu suomeksikin kolmen kirjan verran. Neljäs ja tuorein suomennos on nimeltään Coraline varjojen talossa .

Se on tarina vanhaan taloon perheineen muuttavasta pikkutytöstä. Talossa on paljon ovia ja yksi niistä on muurattu umpeen. Erään kerran ovi on hiukan raollaan ja Coraline pujahtaa sen läpi toiseen todellisuuteen, eräänlaiseen varjojen maailmaan.

Coraline on nykypäivän raameihin siirretty satu, jossa on niin unenomaisen kauhukertomuksen kuin fantasiankin aineksia. Kuten satuja yleensä, myös Gaimanin teosta voi tulkita monella eri tavalla. Pinnalla on tarina, sen taustalla symboliikka ja kirjailijan viesti lukijalle.

Gaiman lainaa kirjansa moton viime vuosisadan alun dekkarikirjailija G.K. Chestertonilta: "Sadut ovat enemmän kuin tosia... koska niissä kerrotaan meille, että lohikäärmeet voi voittaa".

Juuri omien pelkojen voittamisesta teoksessa pitkälti on kysymys. Todellista rohkeutta on tehdä jotain mitä pelkää ja siinä asiassa ainoa oikea mittari on ihminen itse. Meidän kaikkien pelot ovat erilaisia.

Kaiken lisäksi valtaosa peloista on puhdasta mielikuvituksemme tuotetta - ja silti todellisia. Korkeanpaikankammosta kärsivä pelkää, vaikka minkäänlaista putoamisen vaaraa ei olisi. Ihminen reagoi tuntemuksiin ja mielikuviin.

Gaimanin kirjassa Coraline ei pienistä hätkähdä. Hän tekee sen mikä pikkutytön on sadussa tehtävä, jotta loppu olisi onnellinen. Coraline voittaa pelot ja poistaa pahan.

Monet Gaimanin tarinan elementeistä ovat tuttuja satuperinteestä, mutta tuoreella tavalla käytettyjä. Kunnon satujen tapaan tässäkin on opetus, ellei useampia.

KIMMO RANTANEN

Neil Gaiman: Coraline varjojen talossa. Suomennos Mika Kivimäki. Otava 2003.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.