Maanantai 5.12.2016Selma

Sanojen
rakentamat tilat

Kirjat

Panu Tuomi:
Hiekkalinnojen
alkemia.

WSOY 2016. 62 s.

Panu TuomenHiekkalinnojen alkemian parissa huomaa, kuinka dynaamista toimintaa lukeminen on. Välillä syventyy pohtimaan, millaisia ovatkaan ”huurretursaan kutu ja pulputtava magma” ja ”kyltymätön kirstu”. Toisinaan säkeiden sointia seuraa kuin vääjäämättä etenevää musiikkia.

Omalaatuinen runoilija on aiemmassa tuotannossaan valinnut aiheiksi tunnettuja henkilöitä kuten Einsteinin ja Chopinin, asioita kuten tanssitaudin ja ilmiöitä kuten alkemian. Niistä inspiroituneena hän on antanut mitan ja muodon säkeilleen. Tuomen tuotanto on havainnollinen esimerkki proseduraalisesta runoudesta. Tyypillistä sille on juuri jokin menetelmä, kaava ja kuvio, joka määrittää muodonantoa ja vaihtelee teoksittain.

Hiekkalinnojen alkemia perustuu arkkitehtuurin villimiehen, Antoni Gaudín (1852–1926) taikaneliöön, joka on kaiverrettu tämän suunnitteleman Sagrada Família -kirkon seinään. Kirkko on Barcelonan maamerkki, edelleen keskeneräinen oudokki rakennustaiteen alalla. 16-numeroisen taikaneliön luvut määrittävät Tuomen runojen säemäärän. Runot on lisäksi numeroitu niin, että taikaneliön lukujärjestystä seuraamalla niitä voi lukea muutenkin kuin kronologisesti. Ristiin ja rastiin lukeminen tekee tiettäväksi, että tulkintalinjoja on useita.Yhteistä Tuomen teoksille on säkeiden laskennallisuuden lisäksi mystiikan käsittely. Tuomi ilmaisee ja havainnollistaa kohtia, joissa ollaan järjen ja järjettömyyden, hyödyn ja hyödyttömyyden, selvän ja hämärän rajalla.

Avoin ilmaisu ottaa lukijan mukaan vakavanleikkisään menoonsa. Se kuljettaa säkeiden aalloilla keveästi pyörteillen. Tuomen lauseiden subjektina toimii me. Se on tärkeä kommentti minäkeskeiselle ajallemme. Yhteinen tila, kuten keskeneräinen kirkkorakennelma, määrittää kokemusta. Fyysinen tila ei voi olla vaikuttamatta niihin, jotka sen jakavat, oli sitten kyse maantieteellisestä, historiallisesta tai kuvitellusta tilallisuudesta.

Hiekkalinnojen alkemia näyttää myös, että yhteisen tilan kokemus voidaan saavuttaa lukemalla, astumalla kirjan kanssa yhteiseen tilaan, jota sanat rakentavat – kaikessa keskeneräisyydessään ja lukijan kanssa.

Siru Kainulainen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.